Occamin partaveitsi

Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: artikkelissa puhutaan teorioista vaikka kyse on oikeasti hypoteeseista

Occamin partaveitsi (usein myös Ockhamin partaveitsi, säästäväisyyden periaate^[1]) on periaate, jonka mukaan ilmiöitä selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen. Selityksistä tulee siis karsia kaikki ylimääräiset tekijät eli teorioiden tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia. Occamin partaveitsen mukaan kilpailevista, yhtä selitysvoimaisista teorioista tulisi valita yksinkertaisin.^[2]

Occamin partaveitsi on saanut nimensä englantilaisen fransiskaaniveli ja filosofi Vilhelm Occamilaisen mukaan. Nimitys ”partaveitsi” viittaa ajatukseen siitä, että periaate leikkaa teoriasta pois ylimääräiset oletukset tai teorian olettamasta ontologiasta pois ylimääräiset entiteetit. Periaate kuvasi alun perin Vilhelmin nominalistisen ajattelun taipumusta minimalismiin. Nykyisin se ymmärretään usein nyrkkisääntönä, joka suosii taloudellisuutta ja yksinkertaisuutta erityisesti tieteellisissä teorioissa.

Occamin partaveitsestä voidaan puhua yksinkertaisuusperiaatteena, jonka mukaan ei tule olettaa enempää kuin on tarpeen. Laajemman yksinkertaisuusperiaatteen mukaan yksinkertaisin selitys on todennäköisimmin paras selitys. Esimerkiksi metsässä karrelle palanut yksittäinen puu saattaa olla seurausta maahan laskeutuneesta lentävästä lautasesta tai sitten vaikkapa salaman iskusta. Occamin partaveitsen mukaan salamanisku on parempi selitys, koska se vaatii vähemmän oletuksia. Muinoin merikarttojen tutkimattomille alueille sijoitettiin mielikuvitushirviöitä, joiden uskottiin siellä vaanivan ihmisiä. Occamin partaveistä käytetään myös eliminoitaessa tämän kaltaisia oletuksia.

Occamin partaveitselle on olemassa Albert Einsteinin aikoinaan esittämä tarkistuskorollaari, Einsteinin hiomakivi, jonka mukaan teorian tulee olla mahdollisimman yksinkertainen, muttei liian yksinkertainen, ollakseen todennäköisimmin tosi. Sen mukaan monimutkaisempi teoria, joka selittää asiat yksinkertaisempaa paremmin ja aukottomammin, on todennäköisimmin tosi. Vilhelm Ockhamilaisen kiistakumppani Walter Chatton esitti partaveitselle ”antipartaveistä”: jos pienempi määrä entiteettejä ei riitä, oleta lisää.

Occamin partaveitsi on puoleensavetävä ja intuitiivinen periaate, mutta on vaikeaa tarkasti muotoilla, mikä selitys on toista yksinkertaisempi. Ihannetilanteessa on kaksi teoriaa, joissa toisen lähtöoletusten (premissien) joukko sisältyy toisen lähtöoletusten joukkoon. Käytännössä teorioiden monimutkaisuutta ei juurikaan voi käsitellä näin yksinkertaisesti.

1. ↑ Adams, Marilyn McCord: ”Ockham's razor, or the principle of parsimony”. Teoksessa Honderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1 (englanniksi)
2. ↑ Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. (Ursan julkaisuja 81) Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4 Teoksen verkkoversio.