Back وضعية قانونية Arabic Правен позитивизъм Bulgarian Právní pozitivismus Czech Rechtspositivismus German Νομικός θετικισμός Greek Legal positivism English Iuspositivismo Spanish Õiguspositivism Estonian اثباتگرایی حقوقی Persian Positivisme juridique French
Oikeuspositivismi on oikeusteorian ja -filosofian suuntaus, jonka mukaan oikeus on oikeudellisesti toimivaltaisten instituutioiden, kuten lainsäätäjän ja tuomioistuinten, tekemin päätöksin tahdonvaltaisesti luotavissa, muutettavissa ja kumottavissa oleva yhteiskunnallinen ilmiö.[1] Oikeuspositivismissa oikeusnormin voimassaolo ei ole riippuvainen sen hyväksyttävyydestä, vaan se on tosiasia, joka voidaan saada selville tarkastelemalla sen alkuperää yhteiskuntatodellisuudessa.[2] Oikeuspositivismia edustavat esimerkiksi John Austin, Hans Kelsen, H. L. A. Hart, Neil MacCormick ja Joseph Raz.
Oikeuspositivismi toimii oikeusajattelun lähtökohtana länsimaisissa moderneissa oikeusjärjestyksissä[3], ja sen on väitetty myös vastaavan ainakin Manner-Euroopassa tyyppillisen lakimiehen tapaa hahmottaa oikeus (ns. spontaani positivismi)[4]. Oikeuspositivismin yhteiskunnallinen merkitys näkyy siinä, kuinka länsimaissa ja paljolti muuallakin maailmassa oikeus toimii lainsäädäntöpolitiikan työvälineenä, joka mielletään toimivaksi ja tehokkaaksi keinoksi erilaisten yhteiskunnallisten tavoitteiden toteuttamiseksi.[5]