Omistusoikeus

Omistusoikeus on oikeusjärjestyksen henkilölle luoma valta irtaimeen esineeseen, kiinteistöön tai aineettomaan omaisuuteen. Immateriaalioikeus rajoittaa fyysistä omistusoikeutta. Esimerkiksi orjuus merkitsee myös kehon omistamista, mutta kehon omistusoikeutta yleisesti vastustetaan myös ideana. Omistusoikeudesta käytetään myös termiä yksityisomistus ja kohteesta termiä yksityisomaisuus.

Omistusoikeuteen kuuluvat hallintaoikeus (eli käyttöoikeus tai nautintaoikeus), luovutusoikeus ja omistajan suoja. Omistus on siis oikeuskimppu, johon kuuluu monia eri oikeuksia. Omistusoikeus siirtyy lain mukaan ns. laillisilla saannoilla. Näistä yleisimpiä ovat kauppa, lahjoitus tai perintö. Immateriaalioikeus syntyy yleensä valtion lainsäädännön määräämällä tavalla, mutta voi periaatteessa syntyä myös sopimuksella. Omistamattoman materian voi monessa oikeusjärjestelmässä ottaa omaisuudekseen eli vallata (englanniksi homestead). Valtausoikeus, kuten kalastusoikeus, voi olla myös itsessään varallisuusarvoinen oikeus.^[1]

Yhteiskunnassa vallassa oleva aate voi vaikuttaa merkittävästi yksilön omistusoikeuteen. Esimerkiksi kommunismi kannattaa yhteisomistamista, kun taas kapitalistisissa valtioissa keskeinen merkitys on annettu yksityisen omistusoikeudelle.^[2]

1. ↑ Omaisuudensuojalla turvataan varallisuusarvoisia etuja ja oikeuksia Lainkirjoittajan opas. Finlex Oikeusministeriö. Viitattu 1.10.2020.
2. ↑ Hoppu, Esko & Hoppu, Kari: Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet, s. 81. WSOY, 2003. ISBN 9516700950