Optinen levy on tallennusväline, jota luetaan valon heijastumisen avulla. Levyllä on pieniä kuoppia ja tasaisia alueita, jotka vastaavat bittitiloja 0 ja 1. Optiset levyt ovat korvanneet tietokoneissa aiemmin yleiset magneettisesti luettavat levykkeet sekä pelikonsoleissa käytetyt pelimoduulit. Levyjä käytetään audion, videon ja tietokoneohjelmien tallentamiseen.
Optiset levyt olivat alkuun vain teollisesti valamalla tuotettuja kunnes kirjoittavat laitteet, kuten CD-R-levyt, saapuivat kuluttajien ulottuville.[1]
Varhaiset lukevat asemat käyttivät koteloa (caddy) varsinaiselle levylle. Levy asetettiin koteloon ennen itse asemaan laittamista. Koteloa ei kuitenkaan tarvittu CD-levyn oman virheenkorjauksen myötä ja kotelot jäivät pois käytöstä.[2] Myös UMD-levyissä on käytetty vastaavaa ratkaisua.
Ensimmäinen tietokone, jossa CD-ROM asema tuli mukana sisäänrakennettuna, oli vuonna 1989 julkaistu FM Towns.[3] Aiemmin CD-ROM-laitteet olivat kookkaita ulkoisia oheislaitteita.[2]
Pelikonsoleissa optiset levyt tulivat aluksi valinnaisena lisävarusteena (PC Enginelle vuonna 1988, Sega Mega-CD vuonna 1991) jolloin peleissä pystyi olemaan paljon enemmän tietoa. Haittana oli, että pelitilannetta ei voinut näille tallettaa samoin kuin pelimoduuleille, ja konsoleihin tulivat erilaiset ratkaisut muistikorttien muodossa. Kiintolevyjen yleistyminen mahdollisti suuremman tallennustilan pelaajan edistymiselle.[4][5]