Back أوتو هاينريش براون Arabic اوتو هاينريش براون ARZ Ото Браун Bulgarian Otto Braun Catalan Otto Braun Czech Otto Braun Danish Otto Braun German Otto Braun English Otto Braun Esperanto Otto Braun Spanish
Otto Braun (28. tammikuuta 1872 Königsberg, Saksan keisarikunta – 14. joulukuuta 1955 Lugano, Sveitsi)[1] oli saksalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko, joka toimi Preussin osavaltion pääministerinä lähes yhtäjaksoisesti vuosina 1920–1932, pääosan Weimarin tasavallan ajasta.
Rautatietyöläisen poikana syntynyt Braun liittyi silloin kiellettyyn Saksan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen (SPD) vuonna 1888. Yhdessä Hugo Haasen kanssa hän perusti vuonna 1893 puolueelle Itä-Preussin alueen paikallislehden, Volkstribünen (myöhemmin Königsberger Volkszeitung), ja vuonna 1898 hänet valittiin SPD:n Itä-Preussin osaston johtajaksi.[2] Braun valittiin vuonna 1902 Königsbergin kaupunginvaltuustoon, vuonna 1911 SPD:n valtakunnalliseen puoluejohtoon ja vuonna 1913 Preussin edustajainhuoneeseen. Marraskuun 1918 vallankumouksen myötä hänestä tuli Preussin maatalousministeri. Hänet valittiin vuonna 1919 Weimarin kansalliskokoukseen ja valtiopäiville.[2][1]
Vuonna 1920 Braunista tuli Preussin pääministeri, missä tehtävässä hän oli seuraavat 12 vuotta lukuun ottamatta lyhyitä keskeytyksiä vuosina 1921 ja 1925. Hänen hallituksensa nojasi sosiaalidemokraattien, keskustapuolueen ja liberaalin Saksan demokraattisen puolueen (DDP) yhteistyöhön. Tämä Weimarin koalitioksi kutsuttu keskustavasemmistolainen hallituspohja säilyi Preussissa vakaana paljon pitempään kuin Saksan valtakunnan hallituksessa. Braunin pääministerikaudella Preussia kutsuttiinkin ”demokratian linnakkeeksi” (demokratische bollwerk) horjuvassa tasavallassa.[2][1]
Braun oli SPD:n presidenttiehdokkaana vuoden 1925 vaaleissa, joiden toisella kierroksella hän luopui keskustan ehdokkaan Wilhelm Marxin hyväksi. Huhtikuun 1932 maapäivävaaleissa Weimarin koalitio menetti lopulta enemmistönsä Preussin maapäivillä.[2] Braunin hallitus jatkoi vähemmistöhallituksena, mutta valtakunnankansleri Franz von Papen riisui sen vallasta poikkeussäädöksellä heinäkuussa 1932 niin sanotussa ”Preussin iskussa” (Preussenschlag). Preussin lain mukaan Braun oli yhä laillinen pääministeri, kunnes valtakunnanpresidentti Paul von Hindenburg erotti hänet muodollisestikin kansallissosialistien valtaantulon jälkeen helmikuussa 1933. Braun pakeni maaliskuussa 1933 Sveitsiin, jossa hän asui loppuikänsä.[2][1]