Pappeus (mormonismi)

Myöhempien aikojen pyhien liikkeessä pappeus katsotaan erääksi Kristuksen kirkon tunnusmerkeistä. Kristuksen kirkolla täytyy olla pappeus, jonka alkuperä on Jumalassa. Pappeuden valtuus liittyy pyhien toimitusten suorittamiseen, kuten kasteiden ja konfirmaatioiden sekä muiden siunaamistoimitusten suorittamiseen. Pyhät toimitukset ovat mormonismin mukaan päteviä vain, mikäli niiden toimittajalla on pappeuden valtuus. Pappeuden valtuus liittyy myös erilaisiin kirkon johtotehtäviin, joihin kutsuttavilta vaaditaan pappeus.lähde?

Mormonismin perustajan Joseph Smithin mukaan Jeesus Kristus toi maan päälle pappeuden täyteyden ja antoi sen perustamalleen kirkolle.lähde? Kirkon luopuessa totuudesta myös pappeuden valtuus hävisi, mutta Jumala palautti sen ennen Kristuksen kirkon järjestäytymistä vuonna 1830.

Mormonismissa pappeuden saa kätten päälle panemisen kautta. Pappeuden voi antaa vain ihminen, jolla itsellään on pappeuden valtuus. Kukaan ei voi antaa toiselle korkeampaa pappeuden valtuutta kuin hänellä itsellään on. Mormonismissa pappeus jakautuu kahteen erilaiseen asteeseen: alempaan Aaronin pappeuteen ja korkeampaan Melkisedekin pappeuteen. Joskus mainitaan kolmaskin aste, patriarkaalinen pappeus, mutta tätä pidetään yleensä vain Melkisedekin pappeuden erikoistapauksena.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa eli MAP-kirkossa pappeus annetaan vain miespuolisille jäsenille.lähde? Alempaan pappeuden virkaan voidaan asettaa jäsen, joka katsotaan moraalisesti riittävän arvolliseksi, sen vuoden alusta, jona hän saavuttaa 12 vuoden iän. Asettavan varallisuudella ja yhteiskunnallisella asemalla ei myöskään ole merkitystä. Vuodesta 1978 kirkko on vihkinyt papeiksi kaikkiin rotuihin kuuluvia ihmisiä, tätä ennen mustaihoiset oli rajattu pappeuden ulkopuolelle. MAP-kirkossa yleinen pappeus on pitkälle toteutettu.lähde?


Developed by StudentB