Paristo

Paristo (arkikielessä myös patteri^[1]) on kemiallisen reaktion tuloksena syntyvän sähköenergian lähde, yksi sähkölaitteiden mahdollisista energianlähteistä. Kemiallista reaktiota muodostuu pääsääntöisesti vain kun pariston plus- ja miinusnavat ovat virtapiirin kautta yhteydessä toisiinsa (galvaaninen yhteys). Perinteisessä paristossa on sinkkiä (anodi, eli miinusnapa) ja hiiltä (katodi, eli plusnapa) ammoniumkloridiliuoksessa (sähköä johtava elektrolyytti).^lähde?

Paristo koostuu yhdestä tai useammasta sähkökemiallisesta parista, joiden elektrodeilla tapahtuvista hapetus-pelkistysreaktioista syntyy elektrodipotentiaali joka ilmenee elektrodien ulkoisten napojen välillä sähkömotorisena voimana, eli avoimen piirin jännitteenä (V), jolla on kyky tuottaa sähkövirtaa (A). Tarkkaan ottaen paristo tarkoittaa useamman kuin yhden sähköparin kombinaatiota; pari >> paristo. Kombinaatio voi muodostua sarjakytketyistä tai rinnan kytketyistä sähköpareista. Esimerkiksi 9 V:n paristo sisältää kuusi sarjaan kytkettyä 1,5 voltin sähköparia. Pariston ollessa kytkettynä virtapiiriin tapahtuu kemiallisesti (elektrolyytin välityksellä) toisiinsa yhteydessä olevilla elektrodeilla hapetus-pelkistysreaktio; miinuselektrodilla anodinen hapettuminen ja pluselektrodilla katodinen pelkistyminen. Elektronit virtaavat virtapiirin (kytketyn sähkölaitteen) kautta pariston negatiivisesta navasta positiiviseen napaan. Kuitenkin sähkövirran määritelmän mukainen suunta jännitelähteen (pariston) ulkopuolella on elektronien suuntaan nähden päinvastainen. Tämä ristiriitaisuus syntyi aikanaan, kun sähkövirran suunta määritettiin, eikä vielä tiedetty elektronien suuntaa. Pariston sisällä - elektrodien välillä - sähkövarausta kuljettaa eletrodien välillä olevan elektrolyytin ionit.^lähde?

Paristolla, niin kuin jokaisella virtalähteellä, on sisäinen resistanssi (vastus). Pariston sisäinen resistanssi kasvaa pariston kuluessa. Jos paristo oikosuljetaan (palovammavaara! räjähdysvaara!), virtaa rajoittaa ainoastaan pariston sisäinen resistanssi. Käytetyn pariston kuntoa - sen antamaa jännitettä - ei sisäisen resistanssin vuoksi tule mitata sellaisenaan sen napojen väliltä, vaan pariston pitää olla kuormitettuna, eli kytkettynä johonkin paristolle sopivaan sähkölaitteeseen (virtapiiriin).^lähde?

Eri varaustasossa olevia paristoja (uusia ja vanhoja) ei tulisi käyttää yhdessä, sillä laitteessa, jossa paristot on kytketty rinnan, parempikuntoinen käytännössä lataa huonokuntoisempaa ja paristoja ei ole tarkoitettu ladattaviksi ja voi syntyä vaaratilanteita. Sarjaankytkennässä huonokuntoisempi rajoittaa suotta parempikuntoisemman antamaa tehoa. Erityyppisiä paristoja (esimerkiksi alkali- ja hiilisinkkiparistoja) ei myöskään pidä käyttää yhdessä. Onkin hyvä käyttää aina saman valmistajan samantyyppisiä uusia paristoja samassa laitteessa.^lähde?

Sähköparistoja on monenlaisia pienistä rannekellojen, kuulokojeiden ja taskulaskinten paristoista suuriin erikoisakkuihin. Akut eroavat muista paristoista siinä että ne voidaan ladata uudestaan.

Paristot ovat vaarallista jätettä eikä niitä saa laittaa muun jätteen sekaan. Käytetyt paristot voi viedä kauppojen keräysastioihin.^[2] Käytettyjen paristojen navat on syytä aina teipata tulipalovaaran vuoksi.^lähde?

1. ↑ MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0. (Hakusana patteri) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2007.
2. ↑ https://www.tsj.fi/fi/lajittelu/jatekeskuksiin,-lajitteluasemille-ja-muihin-vastaanottopaikkoihin-vietavat-jatteet/paristot/ (Arkistoitu – Internet Archive)