Partaveitsi

Partaveitsi on parranajoon käytettävä erityisen terävä veitsi.

Isosta-Britanniasta on löydetty vanhin tunnettu ihmisen käyttämä partaveitsi. Mansaarelta tehty pronssikauden aikainen löydös on 3 400–4 000 vuotta vanha. Esine kuului vainajan mukana hautaan laskettuun omaisuuteen.

Tyypillisen partaveitsen terä taittuu sen kahvaosaan niin, että ohuenherkkä terä on suojassa. Veitsen terä on mikroskooppisen ohut, ja sen käyttäminen vaatii aikaa ja taitoa. Ennen jokaista ajoa veistä tulee hioa leveään, parkitsemattomaan nahkavyöhön, jotta terä suoristuisi. Partaa ajettaessa jokainen pituussuunnan mukainen liike aiheuttaa haavan, mikäli terä koskee ihoa. Samoin, jos terällä painetaan liian kovaa, terä helposti höylää ihoa tai uppoaa siihen. Entisinä aikoina parturit opettelivat ajamaan parran turvallisesti ja nopeasti, ja he olivatkin suosittu vaihtoehto itse hoidetulle parranajolle.

Ennen 1800-luvun puoliväliä partaveitsi oli ainoa parranajoväline. Sen jälkeen yleistyivät erilaiset kaksi- ja vaihtoteräiset partahöylät sekä myöhemmin sähköiset partakoneet, joiden käyttäminen on turvallisempaa ja helpompaa. Vaikka modernimmat parranajovälineet ovat nykyisin lähes syrjäyttäneet partaveitsen, on sillä edelleen oma uskollinen kannattajakuntansa. Nykyään on tosin vaikeaa löytää partaveistä edes parturitarvikeliikkeistä, vaikka niitä yhä valmistetaan muun muassa Ranskassa, Saksassa ja Japanissa.