Persian kieli

Persia
Oma nimi Fārsi
Muu nimi farsi
Tiedot
Alue  Iran
 Afganistan
 Bahrain
 Irak
 Tadžikistan
 Uzbekistan
Virallinen kieli  Iran
 Afganistan (dari)
 Tadžikistan (tadžikki)
 Dagestan (tati)
Puhujia 52,8 milj.
Sija 31.
Kirjaimisto arabialaisesta kirjaimistosta johdettu oma aakkosto
Kielenhuolto Persian kielen ja kirjallisuuden akatemia (Iran)[1]
Afganistanin tieteiden akatemia
Rudakki-instituutti (Tadžikistan)
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä indoiranilaiset kielet
iranilaiset kielet
– läntiset iranilaiset kielet
– lounaisiranilaiset kielet
– persialaiset kielet[2]
Kielikoodit
ISO 639-1 fa
ISO 639-2 per
ISO 639-3 PRS
Puhuttua persiaa

Persia (paikallinen nimitys farsi فارسی) on indoeurooppalainen kieli, jota puhutaan Iranissa, Tadžikistanissa, Afganistanissa ja Bahrainissa. Kielellä on arviolta 52,8 miljoonaa äidinkielistä puhujaa, mikä tekee siitä maailman 31. puhutuimman kielen.[3] Lisäksi kielellä arvioidaan olevan 50 miljoonaa puhujaa, joille persia on toinen kieli.[4] Persiaa kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin.[5][6] Kirjaimisto on mukautettu vastaamaan persian kielen fonologiaa, ja se eroaa arabiasta vähän samaan tapaan kuin pohjoismainen merkistö tavallisista latinalaisista aakkosista.

Persia on arabian jälkeen muslimimaailman tärkein sivistyskieli, ja se on jättänyt jälkensä sekä turkkiin että Intian niemimaan alkuperäiskieliin. Sen kirjallinen historia ulottuu kauas islamia edeltäneelle ajalle, muinaiseen Persian valtakuntaan asti. Muinaisessa Persiassa puhuttiin useita eri iranilaiskieliä, kuten nykyisessä Iranissa, ja poliittisten muutosten myötä niistä nousi viralliseksi "persian kieleksi" milloin mikäkin. Esimerkiksi zarathustralaisten uskonnon pyhä kirja, Zend Avesta, on kirjoitettu avestan kielellä, joka kuuluu itäisiin iranilaiskieliin ja joka on siksi pikemminkin jaghnobin ja sogdin kuin nykyisen farsin kielen muinaismuoto.

Nykypersian historian katsotaan alkavan noin vuodesta 900,[7] jolloin persiaa alettiin kirjoittaa arabialaisilla kirjaimilla. Koska arabialainen aakkosto merkitsee vokaalit varsin epätarkasti, monien murteiden puhujat voivat käyttää samaa kirjakieltä. Persiaa kirjoitetaan kuitenkin myös heprealaisilla aakkosilla (ns. džidi eli juutalaispersia), ja Tadžikistanissa siirryttiin neuvostovallan aikana kyrillisiin kirjaimiin, jolloin myös luotiin paikallisiin murteisiin perustuva kirjakieli, tadžikki. Tämä sisältää runsaasti venäläistä laina-ainesta sekä uzbekkilaisia vaikutteita, koska suuri osa, mahdollisesti enemmistö, tadžikeista on perinteisesti osannut myös uzbekkia. Afganistanissa persian kielestä käytetään nimitystä dari.[4]

Persiaa on mahdollista kirjoittaa myös latinalaisin kirjaimin. Tätä varten on kehitetty jo 1950-luvun alussa erityinen UniPers-oikeinkirjoitus, joka kuvaa kielen äänteet varsin hyvin. UniPers-oikeinkirjoitusta on käytetty monissa persian kielen oppikirjoissa ulkomaalaisille, mutta se ei ole onnistunut kehittymään yksinomaiseksi standardiksi. 1980-luvulta lähtien myös ulkomaille muuttaneiden iranilaisten keskuudessa on kehitelty oman kielen kirjoittamista latinalaisin kirjaimin.

  1. persianacademy.ir Academy of Persian Language and Literature. Arkistoitu 30.8.2009. Viitattu 3.3.2012.
  2. Eberhard, David M., Gary F. Simons, and Charles D. Fennig (toim.): Indo-European Ethnologue: Languages of the World. 2024. Dallas, Texas: SIL International. Viitattu 24.2.2024. (englanniksi)
  3. Iman Ghosh: Ranked: The 100 Most Spoken Languages Around the World Visual Capitalist. 15.2.2020. Viitattu 14.10.2021. (englanti)
  4. a b Persian alphabet, pronunciation and language omniglot.com. Viitattu 14.10.2021.
  5. Persian, Iranian (englanniksi) Viitattu 4.4.2015.
  6. ScriptSource - Persian written with Arabic script, Naskh variant scriptsource.org. Viitattu 14.10.2021.
  7. Persian language | History, Countries, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.10.2021. (englanniksi)

Developed by StudentB