Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Persia | |
---|---|
Oma nimi | Fārsi |
Muu nimi | farsi |
Tiedot | |
Alue |
Iran Afganistan Bahrain Irak Tadžikistan Uzbekistan |
Virallinen kieli |
Iran Afganistan (dari) Tadžikistan (tadžikki) Dagestan (tati) |
Puhujia | 52,8 milj. |
Sija | 31. |
Kirjaimisto | arabialaisesta kirjaimistosta johdettu oma aakkosto |
Kielenhuolto |
Persian kielen ja kirjallisuuden akatemia (Iran)[1] Afganistanin tieteiden akatemia Rudakki-instituutti (Tadžikistan) |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
Kieliryhmä |
indoiranilaiset kielet – iranilaiset kielet – läntiset iranilaiset kielet – lounaisiranilaiset kielet – persialaiset kielet[2] |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | fa |
ISO 639-2 | per |
ISO 639-3 | PRS |
Persia (paikallinen nimitys farsi فارسی) on indoeurooppalainen kieli, jota puhutaan Iranissa, Tadžikistanissa, Afganistanissa ja Bahrainissa. Kielellä on arviolta 52,8 miljoonaa äidinkielistä puhujaa, mikä tekee siitä maailman 31. puhutuimman kielen.[3] Lisäksi kielellä arvioidaan olevan 50 miljoonaa puhujaa, joille persia on toinen kieli.[4] Persiaa kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin.[5][6] Kirjaimisto on mukautettu vastaamaan persian kielen fonologiaa, ja se eroaa arabiasta vähän samaan tapaan kuin pohjoismainen merkistö tavallisista latinalaisista aakkosista.
Persia on arabian jälkeen muslimimaailman tärkein sivistyskieli, ja se on jättänyt jälkensä sekä turkkiin että Intian niemimaan alkuperäiskieliin. Sen kirjallinen historia ulottuu kauas islamia edeltäneelle ajalle, muinaiseen Persian valtakuntaan asti. Muinaisessa Persiassa puhuttiin useita eri iranilaiskieliä, kuten nykyisessä Iranissa, ja poliittisten muutosten myötä niistä nousi viralliseksi "persian kieleksi" milloin mikäkin. Esimerkiksi zarathustralaisten uskonnon pyhä kirja, Zend Avesta, on kirjoitettu avestan kielellä, joka kuuluu itäisiin iranilaiskieliin ja joka on siksi pikemminkin jaghnobin ja sogdin kuin nykyisen farsin kielen muinaismuoto.
Nykypersian historian katsotaan alkavan noin vuodesta 900,[7] jolloin persiaa alettiin kirjoittaa arabialaisilla kirjaimilla. Koska arabialainen aakkosto merkitsee vokaalit varsin epätarkasti, monien murteiden puhujat voivat käyttää samaa kirjakieltä. Persiaa kirjoitetaan kuitenkin myös heprealaisilla aakkosilla (ns. džidi eli juutalaispersia), ja Tadžikistanissa siirryttiin neuvostovallan aikana kyrillisiin kirjaimiin, jolloin myös luotiin paikallisiin murteisiin perustuva kirjakieli, tadžikki. Tämä sisältää runsaasti venäläistä laina-ainesta sekä uzbekkilaisia vaikutteita, koska suuri osa, mahdollisesti enemmistö, tadžikeista on perinteisesti osannut myös uzbekkia. Afganistanissa persian kielestä käytetään nimitystä dari.[4]
Persiaa on mahdollista kirjoittaa myös latinalaisin kirjaimin. Tätä varten on kehitetty jo 1950-luvun alussa erityinen UniPers-oikeinkirjoitus, joka kuvaa kielen äänteet varsin hyvin. UniPers-oikeinkirjoitusta on käytetty monissa persian kielen oppikirjoissa ulkomaalaisille, mutta se ei ole onnistunut kehittymään yksinomaiseksi standardiksi. 1980-luvulta lähtien myös ulkomaille muuttaneiden iranilaisten keskuudessa on kehitelty oman kielen kirjoittamista latinalaisin kirjaimin.