Phil Hill | |
---|---|
Phil Hill (vasemmalla) ja Jackie Stewart vuonna 1991 |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Philip Toll Hill |
Syntynyt | 20. huhtikuuta 1927 Miami, Florida, Yhdysvallat |
Kuollut | 28. elokuuta 2008 (81 vuotta) Salinas, Kalifornia, Yhdysvallat |
Kansalaisuus | Yhdysvallat |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1958–1964, 1966 |
Talli(t) | Maserati, Ferrari, Cooper, Porsche, ATS, Lotus, Eagle |
Kilpailuja | 51 |
Maailmanmestaruuksia | 1 (1961) |
Voittoja | 3 |
Palkintosijoja | 16 |
Paalupaikkoja | 6 |
Nopeimpia kierroksia | 6 |
MM-pisteitä | 94 (98) |
Ensimmäinen kilpailu | Ranskan GP 1958 |
Ensimmäinen voitto | Italian GP 1960 |
Viimeinen voitto | Italian GP 1961 |
Viimeinen kilpailu | Italian GP 1966 |
Philip Toll Hill (20. huhtikuuta 1927 Miami, Florida, Yhdysvallat – 28. elokuuta 2008 Salinas, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen autourheilija. Hän saavutti ensimmäisenä yhdysvaltalaisena Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden ajaessaan Ferrarilla vuonna 1961. Hän voitti Le Mansin 24 tunnin ajon vuosina 1958, 1961 ja 1962. Hill on ainoa F1-maailmanmestari, jolla on alle 100 pistettä.[1]
Pianonsoittoa opiskellut Phil Hill aloitti kilpa-autoilun vuonna 1947. Hänen molempien vanhempiensa kuoltua 1951 hän osti 2,6-litraisen Ferrarin ja alkoi kilpailla sillä hyvällä menestyksellä. Viisikymmentäluvun puolivälissä hän oli noussut USA:n urheiluautosarjojen ykköskuljettajaksi. Le Mansin ajot hän voitti kolme kertaa (joka kerta Olivier Gendebienin kanssa). Hän oli ensimmäinen amerikkalainen Le Mans -voittaja. Menestyttyään kotimaassaan hän muutti Eurooppaan ja otti tähtäimeensä autourheilun kuninkuusluokan, Formula ykköset.