Pienhiukkanen

Pienhiukkaset ovat halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin kokoisia ilmakehässä leijuvia kiinteitä hiukkasia. Ne ovat terveydelle vaarallisia, koska hengitysilmaan joutuessaan ne tunkeutuvat keuhko­rakkuloihin asti.^[1][2][3] Alle 10 mikrometrin hiukkaset pääsevät keuhkoihin, mutta eivät keuhkorakkuloihin asti, kun taas karkeammat mekaaniset hiukkaset pysähtyvät pääasiassa nenän ja nielun limakalvoille.

Pienhiukkasilla on ilmakehän hämärtymisen vuoksi globaali ilmastoa viilentävä nettovaikutus, joten ne hidastavat ilmaston lämpenemistä^[4].

Ilmakehän pienhiukkaset voivat olla ihmisen toiminnan, kuten polttamisen, sinne tuottamia, mutta myös kasvillisuuden tuottamat höyryt osallistuvat pienhiukkasten syntyyn.^[5] Merkittävä osa suomalaisen kaupunki-ilman pienhiukkasista tulee kaukokulkeutumana maan rajojen ulkopuolelta.^[1][2] Kotimaisia lähteitä ovat liikenne, energiantuotanto ja puun polttaminen takoissa ja kiukaissa.^[2][6] Pienhiukkasia syntyy myös metsä- ja turvepaloissa, joista ne voivat tuulten mukana ajautua hyvinkin kauas. Suomessa pienhiukkaspitoisuudet ovat noin puolet Keski-Euroopassa tavattavista.^[1] Ilmatieteen laitoksen mukaan pienhiukkasten pitoisuustasot ovat Suomessa hyvin matalat.^[7]

Dieselöljyn palaessa syntyy kahdenlaisia pienhiukkasia. Suuremmat ovat 0,04–0,1 mikrometrin kokoisia nokihiukkasia, jotka koostuvat pääosin noesta sekä hiukkasen pinnoille tiivistyneistä haihtuvista yhdisteistä. Lisäksi syntyy pienempiä 5–30 nanometrin suuruisia nestemäisiä nano­hiukkasia, jotka ovat muodostuneet hiili­vedyistä ja sulfaateista tiivistymällä pakokaasun jäähtymisvaiheessa.^[8]

1. ↑ ^{a b c} Pekkanen, J., Lanki, T., Lampi, J. Hengitysilma. Kirjassa Mussalo-Rauhamaa, H., Pekkanen, J., Tuomisto, J., Vuorinen, H.S. Ympäristöterveys, Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2020, ss. 41-69. ISBN 978-951-656-729-0.
2. ↑ ^{a b c} Tuomisto, J. Mikä kaupunki-ilmassa mättää? Kirjassa Arsenikista öljyyn, Duodecim - Terveyskirjasto 2020
3. ↑ Hiukkaset 2005. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV. Arkistoitu 23.6.2007. Viitattu 1.6.2007.
4. ↑ Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. Sivu 56-58.
5. ↑ Laura Lähdevuori 4.3.2010: Suomalaiset ratkaisivat rikkihappomysteerin. https://web.archive.org/web/20100308160120/http://www.tekniikkatalous.fi/tk/article381424.ece
6. ↑ Pienhiukkaset 2005. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV. Arkistoitu 16.6.2007. Viitattu 1.6.2007.
7. ↑ Ilmatieteenlaitos: Pienhiukkaset ilmatieteenlaitos.fi. Viitattu 11.1.2022.
8. ↑ Hämeri, Kaarle: Liikenteen pienhiukkaset ovat haitta terveydelle. Työterveyslaitos. Arkistoitu 13.11.2007.