| Pirkko Liinamaa | |
|---|---|
 Pirkko Liinamaa vuonna 1970. (Valokuva Helge Heinonen.) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. helmikuuta 1932 Helsinki |
| Kuollut | 22. tammikuuta 2021 (88 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | televisiojuontaja |
| Puoliso | Keijo Liinamaa (1955–1980) |
Pirkko Iiris Ilona Liinamaa (o.s. Lindroos; 24. helmikuuta 1932 Helsinki – 22. tammikuuta 2021 Helsinki[1][2][3][4]) oli suomalainen televisiokasvo. Hän toimi muun muassa Mainostelevision ohjelman Levyraadin pitkäaikaisena vakiojäsenenä vuosina 1976–1989. Ohjelman silloinen juontaja Jaakko Jahnukainen kutsui Liinamaan mukaan edustamaan tavallisen musiikinkuuntelijan näkemyksiä.[5] Liinamaalla oli myös 1980-luvun loppupuolella oma ohjelma Pirkon kammari, jonka jälkeen hän teki myös radioon ohjelmaa Hyvää huomenta Suomi.[6]
Liinamaa oli sitoutumattomana presidentin valitsijamiehenä vuoden 1982 presidentinvaalissa.[7]
Pirkko Liinamaa oli naimisissa valtakunnansovittelija ja pääministeri Keijo Liinamaan kanssa, joka kuoli kesäkuussa 1980 sairauskohtaukseen. Perheeseen syntyi viisi lasta, joista yksi kuoli pienenä.[3]
Pirkko Liinamaa kuoli pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana Kustaankartanon palvelukeskuksessa Helsingissä.[3]
- ↑ Laari, Susanna & Koppinen, Mari: Levyraadin pitkäaikainen vakiojäsen Pirkko Liinamaa on kuollut: ”Temperamenttinen ja vauhdikas myös yksityiselämässä”, muistelee poika Helsingin Sanomat. 22.1.2021. Helsinki: Sanoma Media Finland. Viitattu 22.1.2021.
- ↑ Ylimutka, Leena: Pirkko Liinamaa, 88, on kuollut Iltalehti. 22.1.2021. Viitattu 22.1.2021.
- ↑ a b c Kerttula, Suvi: Pirkko Liinamaa, 88, on kuollut Ilta-Sanomat. 22.1.2021. Viitattu 23.1.2021.
- ↑ Makkonen, Nita: Pirkko Liinamaan koskettava kuolinilmoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa – mukana erityinen viesti hoitokodille Ilta-Sanomat. 7.2.2021. Viitattu 7.2.2021.
- ↑ Kerttula, Suvi: Virtaa riittää. Ilta-Sanomat, Plus-liite 17.9.2016, s. 10–13. Helsinki: Sanoma Media Finland.
- ↑ Erjonsalo, Anne: »Levyt olivat valtiosalaisuus.» Ilta-Sanomat Plus, 16.–17.4.2011, s. 34–35.
- ↑ Savola, Hannu (toim.): Näin saatiin presidentti, s. 144. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö, 1982.