Pohjois-Irlanti Northern Ireland Tuaisceart Éireann Norlin Airlann |
|
---|---|
Valtiomuoto | itsehallinnollinen perustuslaillinen monarkia |
Britannian kuningas | Charles III |
Pääministeri ja varapääministeri |
Michelle O’Neill Emma Little-Pengelly |
Pääkaupunki |
Belfast |
Muita kaupunkeja | Londonderry |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 13 576 km² [1] (sijalla ) |
Väkiluku (2013) | 1 829 725 [2] (sijalla ) |
– väestötiheys | 134,8 as. / km² |
Viralliset kielet | englanti ja iiri, tunnustettu vähemmistökieli ulsterinskotti |
Valuutta | Englannin punta (GBP) |
BKT (2002) | |
– yhteensä | 33,2 mrd. |
– per asukas | 19,603 |
Aikavyöhyke | +0 |
– kesäaika | UTC+1 |
Itsenäisyys itsehallintolaki |
1998 |
Lyhenne | GB |
Kansainvälinen suuntanumero |
+44 |
Tunnuslause | Dieu et mon droit |
Kansallislaulu | ”God Save the King” |
Pohjois-Irlanti (engl. Northern Ireland, iiriksi Tuaisceart Éireann, ulsterin skotiksi Norlin Airlann) on Irlannin saarella sijaitseva alue, joka on osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa.[1] Pohjois-Irlannin pinta-ala on 13 576 neliökilometriä ja asukkaita on vuoden 2013 arvion mukaan noin 1,8 miljoonaa.[2] Pääkaupunki on Belfast (iiriksi Béal Feirste). Muita ovat Londonderry eli Derry (iiriksi Doire), Newry, Armagh ja Lisburn.
Pohjois-Irlannin alue muodostettiin vuonna 1921, kun Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti jakoi Irlannin eteläiseen ja pohjoiseen osaan. Eteläisestä osasta muodostui lopulta itsenäinen valtio Irlanti ja pohjoisesta osasta Pohjois-Irlanti. Osin 1600-luvun alun Ulsterin uudisasutuksen myötä alueiden väestöjen etninen rakenne poikkesi toisistaan. Väestöryhmien ristiriita johti vuosien 1968–1998 levottomuuksiin.