Pontifex maximus

Rooman valtakunta
Osa historian artikkelisarjaa Rooman valtakunnan hallinto
Ajanjaksot
Rooman kuningaskunta 753 eaa. – 510 eaa. Rooman tasavalta 510 eaa. – 27 eaa. Rooman keisarikunta 27 eaa. – 476 jaa.
Länsi-Rooma 330–476	Itä-Rooma 330–1453 Trebizond 1204–1461 Theodoro 1204–1475
Virkamiehet
Konsuli Preettori Prokonsuli Propreettori	Ediili Kvestori Tribuuni Kensori
Poikkeusvirat
Diktaattori Magister equitum Sotatribuuni-konsuli	Kuningas Triumviraatti Decemviri
Tribunicia potestas
Arvonimet
Keisari
Legaatti Dux Officium Prefekti Vicarius Vigintisexviri	Liktori Magister militum Imperaattori Princeps senatus Pontifex maximus Tetrarkki
Instituutiot ja lait
Rooman senaatti Cursus honorum Rooman kansankokoukset	Rooman laki Rooman kansalaisuus Imperium

Pontifex maximus oli Rooman valtakunnan pontifex-papiston johtaja eli pontifex-kollegion esimies. Hänellä oli niin uskonnollista kuin poliittistakin valtaa.^[1] Pontifex tarkoittaa sillanrakentajaa ja viittaa papin välitystehtävään tämän ja tuonpuoleisen maailman välillä.

Yksi pontifex maximuksen tehtävistä oli tarvittaessa lisätä karkauspäiviä roomalaiseen kalenteriin. Ollessaan pontifex maximus Julius Caesar loi uuden Juliaanisen kalenterin.

Caesarin murhan jälkeen Marcus Aemilius Lepidus valittiin pontifex maximukseksi. Hän sai pitää virkansa sen jälkeenkin kun Augustus ajoi hänet maanpakoon. Lepiduksen kuoltua Augustus valittiin uudeksi pontifex maximukseksi ja tämän jälkeen uudet keisarit saivat myös tämän viran.

Nykyään paavit kantavat tätä nimikettä. Arvonimi otettiin ilmeisesti käyttöön keskiajalla takautuvasti.

Annales maximi olivat pontifex maximuksen pitämiä aikakirjoja.

1. ↑ Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1050. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2