Post-rock

Post-rock on eräs rockin suuntauksista. Termin ”post-rock” määritteli ensimmäisenä Simon Reynolds The Wire -lehden numerossa 123 (toukokuu 1994) – tosin hän on myöhemmin todennut termiä käytetyn jo 1970-luvulla. Hän kuvaili sitä musiikiksi, ”jossa käytetään rockin soittimia epä-rockmaisiin tarkoituksiin, kitaraa luomaan äänenvärejä ja rakennetta ennemmin kuin riffejä ja voimasointuja”. Post-rockille ominaista on dynamiikan (erityisesti crescendon) ja rytmin kirjava käyttö, pelkistetyt ja toistuvat harmoniset kulut sekä hidas tempo. Joidenkin post-rock-yhtyeiden äänimaailma lähestyy jopa orkestraalisuutta; etenkin Constellation-yhtyeet ovat enimmäkseen kollektiiveja, joissa vaski- ja jousisoittimet ovat tavanomainen näky.

Alun perin termiä post-rock käytettiin kuvaamaan sellaisten yhtyeiden kuin Stereolab, Disco Inferno, Bark Psychosis ja Pram musiikkia. Vuoden 1994 jälkeen nimitykseen on yhdistetty kaikenlainen jazz- ja krautrock-vaikutteinen instrumentaalinen ja elektroninen musiikki.

Ensimmäisiä tunnettuja post-rock-yhtyeitä olivat muun muassa Tortoise, Mogwai, Sigur Rós ja Godspeed You! Black Emperor, muita suosittuja yhtyeitä ovat esimerkiksi Explosions in the Sky, Mono, Do Make Say Think ja Trans Am. Suomalaisista post-rock-yhtyeistä menestynein lienee Magyar Posse.

Post-rockilla on usein yhteyksiä taiderockiin.

Talk Talkin voidaan nähdä edustavan post-rockia kahdella viimeisellä albumillaan Spirit of Eden ja Laughing Stock. Post-rock-käsitettä ei ollut vielä tosin keksitty siihen aikaan.

Kanadalainen Constellation Records on merkittävimpiä post-rock-levy-yhtiöitä.