Preussin herttuakunta Herzogtum Preußen (saksaksi) Prusy Książęce (puolaksi) |
|||
---|---|---|---|
1525–1701 |
|||
|
|||
Valtiomuoto |
Puolan läänitys (1525–1657) Brandenburg-Preussin osa (1657–1701) |
||
Herttua |
Albrekt Brandenburgilainen (1525–1568) Albrekt Fredrik (1568–1618) Juhana Sigismund (1618–1619) Yrjö Vilhelm (1619–1640) Fredrik Vilhelm (1640–1688) Fredrik III (1688–1701) |
||
Pääkaupunki | Königsberg | ||
Kielet | alasaksa, saksa, puola, liettua | ||
Seuraaja | Preussin kuningaskunta |
Preussin herttuakunta (saks. Herzogtum Preußen, puol. Prusy Książęce) oli uskonpuhdistuksen seurauksena perustettu herttuakunta itäisen Preussin alueella vuosina 1525–1701. Se sai alkunsa, kun Saksalaisen ritarikunnan suurmestari Albrekt Brandenburgilainen vuonna 1525 kääntyi luterilaisuuteen, minkä jälkeen hän teki lopun ritarikunnan valtiosta ja julistautui Preussin herttuaksi.[1]
Herttuakunta kuului alkujaan Puolan kuninkaan läänitykseen. Hohenzollern-suvun brandenburgilaisten vaaliruhtinaiden haara peri sen vuonna 1618, jolloin muodostui Brandenburgin-Preussin personaaliunioni. Fredrik Vilhelm, Brandenburgin Suuri vaaliruhtinas, irrotti Preussin Puolan kuninkaan alaisuudesta Wehlaun sopimuksella vuonna 1657 – herttuakunnan itsenäisyys vahvistettiin Olivan rauhassa vuonna 1660, joka päätti Pohjan sodan Brandenburgin osalta. Herttuakunta muuttui Preussin kuningaskunnaksi vuonna 1701, jolloin vaaliruhtinas Fredrik III kruunasi itsensä kuningas Fredrik I:ksi Königsbergissä.