Osa artikkelisarjaa |
Psykologia |
---|
Lisää aiheesta |
Psykologia on tieteenala, jonka tutkimuksen kohteiksi katsotaan yleisesti kuuluvan ihmisen mieli ja käyttäytyminen. Tarkemmin määriteltynä, psykologian tutkimuskohteisiin lukeutuu moninainen kirjo erilaisia psykologiksi katsottuja aihealueita, kuten tietoisuus, tunteet, kognitio, käyttäytyminen, muisti ja mielenterveys. Psykologian monet erityisalat, kuten sosiaalipsykologia tai neuropsykologia, sisältävät erilaisia painopisteitä tutkimuskohteissaan. Suomessa tosin sosiaalipsykologian opetus on yliopistotasolla eriytetty omaan oppiaineeseensa.
Psykologiaa harjoittavasta ammattilaisesta käytetään nimikettä psykologi, joka Suomessa on laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö[1]. Psykologian asiantuntemus liitetäänkin usein mielenterveystyöhön, joka on kliinisen psykologian sovellusalue. Muita esimerkkejä yhteiskunnan alueista, joissa psykologiaa sovelletaan ovat mainonta ja markkinointi, opetustyö ja pedagogiikka, suorituksien ja soveltuvuuden arviointi sekä kehittäminen, oikeudelliset kysymykset, liikenneturvallisuus ja lääkinnällisen kuntoutustyön tukeminen.
Vuodesta 1942 alkaen psykologia sisältyi suomalaiskoulujen opetukseen omana valinnaisaineenaan[2]. Tätä ennen psykologiaa opetettiin yhdistelmänä filosofian oppiaineen kanssa. Ennen 1970-luvulla toteutettua peruskoulu-uudistusta psykologiaa opetettiin oppikoulun yläluokilla. Sittemmin, vuodesta 2005 alkaen, psykologia on ollut lukioissa pakollinen oppiaine, jota on opiskeltava yksi kurssi tai moduuli. Sitä ennen se oli lukioissa valinnaisaine. Vuonna 2005 uudistettiin myös lukio-opetuksen sisältöjä, kun aiempaa, nykynäkökulmasta katsottuna suurelta osin psykologian historiaan liittyvää ainesta karsittiin ja mukaan otettiin uusia, ajankohtaisia näkökulmia, kuten evoluutiopsykologiaa. Psykologia on ollut ylioppilaskirjoitusten oppiaine vuodesta 1950.