Puolimetalli

Puolimetalleiksi kutsutaan alkuaineita, joilla on sekä metallien että epämetallien ominaisuuksia tietyissä olosuhteissa. Niitä on siis vaikea luokitella joko metalleiksi tai epämetalleiksi. Yleensä puolimetalleiksi luokitellaan boori (B), pii (Si), germanium (Ge), arseeni (As), antimoni (Sb), telluuri (Te), polonium (Po) ja astatiini (At).^[1] Joskus myös alumiini (Al), hiili (C) ja seleeni (Se) luokitellaan puolimetalleihin^[2][3]. Jaksollisessa järjestelmässä puolimetallit sijaitsevat metallien ja epämetallien välisellä rajalinjalla.

Yhtenä luokittelukriteerinä pidetään ionisoitumisenergiaa, sillä metalleilla ionisoitumisenergia on pieni ja epämetalleilla suuri. Puolimetalleilla ionisoitumisenergia on yleensä noin 840 kJ/mol, vaihdellen germaniumin 762 kJ/mol:sta arseenin 946 kJ/mol:in. Puolimetallit voidaan luokitella myös elektronegatiivisuuden perusteella, ja yleensä puolimetallien elektronegatiivisuus on noin 2,0.^[3] Esimerkiksi arseenin elektronegatiivisuus on 2,18 ja piin 1,90. Yleensä puolimetallien oksidit ovat amfoteerisia eli ne voivat toimia sekä happona että emäksenä.^[1] Luokittelumenetelmien vaillinaisuus johtaa siihen, että minkään menetelmän avulla ei voi yksiselitteisesti tunnistaa kaikkia puolimetalleja; puolimetallien lukumäärä vaihtelee eri lähteissä, koska eri luokittelumenetelmien käyttö johtaa erilaiseen puolimetallilistatukseen.

1. ↑ ^{a b} Richard Rennie: A Dictionary of Chemistry. Oxford University Press, 2016.
2. ↑ Hawkes SJ: Semimetallicity. Journal of Chemical Education, 2001, 78. vsk, nro 12, s. 1686–7. doi:10.1021/ed078p1686.
3. ↑ ^{a b} Vernon RE: Which Elements are Metalloids?. Journal of Chemical Education, 2013, 90. vsk, nro 12, s. 1703–7. doi:10.1021/ed3008457.