Pyhitys

Tämä artikkeli käsittelee termiä pyhä uskonnossa. Vaarasta katso Pyhitysvaara. Sanan muista merkityksistä, katso Pyhä (täsmennyssivu).
Voitelu on yksi pyhityksen muoto. Jeesuksen voitelu, William Hole, 1906.

Pyhitys, myös hengellinen kasvu,[1] on tapahtuma uskovan elämässä, jossa itse uskova tai jokin muu asia erotetaan Pyhäksi Jumalalle epäpyhästä.[2] Kristillisyydessä pyhityksen vaikuttaa Pyhä Henki [3]. Uskovan elämässä pyhitys on, tai tulisi olla, jatkuva tapahtuma. Pyhitys on liitto Jumalan kanssa. Pyhityksen kautta uskovan elämä on vapautettu pyhän piiriin. Se on Jumalalle erotettua ja Jumalan omaa.[4] Pyhitys on myös katumusta ja parannusta; epäpyhästä elämän tavasta, tottumuksesta, sanoista, teoista, ajatuksista, näennäisestä uskosta, harhaluulosta tai epäuskosta.

Pyhityksen roolia kirkon hengellisessä elämässä korostaa spiritualiteetti.[5]

  1. https://nuotta.com/helmi-eritt-hyv-ellei-t-ydellinen-mutta/
  2. Kristittyjen ja muslimien pyhityskäsityksen yhteneväisyyden huomioiden, että myös maantieteellinen alue tai jokin muu asia voi olla pyhityksen kohde, Arto Alanenpää, 17.1.2009.
  3. Suomen Evankelisluterilainen kansanlähetys (Arkistoitu – Internet Archive); "Pyhitys on Pyhän Hengen aikaansaama vanhurskauden hedelmä Kristukseen uskovassa ihmisessä.
  4. KAN[vanhentunut linkki], PYHYYS KRISTILLISYYDESSÄ
  5. Spiritualiteetti Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 19.4.2022. Viitattu 15.4.2020.

Developed by StudentB