Back خوارزمية آر إس إيه Arabic RSA BE-X-OLD RSA Bulgarian আরএসএ গুপ্তবিদ্যা Bengali/Bangla RSA BS RSA Catalan RSA Czech RSA Danish RSA-Kryptosystem German RSA Greek

RSA

Tämä artikkeli käsittelee salausalgoritmia. Lisää merkityksiä täsmennyssivulla.
RSA Securityn valmistama laite, joka tuottaa valtuutusavaimia. Laitteen algoritmi tuottaa vaihtuvan salasanan 60 sekunnin välein. RSA SecurID toimii siten, että kirjautumiseen tarvitaan käyttäjätunnus ja pääsykoodi, joka koostuu käyttäjän salasanasta (esimerkiksi 1234) ja laitteen näyttämästä koodista (esimerkiksi 567890), jolloin pääsykoodi on 1234567890.

RSA on julkisen avaimen salausalgoritmi, jota käytetään laajalti muun muassa elektronisessa kaupankäynnissä. Ron Rivest, Adi Shamir ja Len Adleman kehittivät algoritmin vuonna 1977; menetelmän nimi tulee heidän sukunimiensä alkukirjaimista.

RSA:n kuvaus julkaistiin vuonna 1978 Communications of the ACM -julkaisussa. Julkaisussa motivaatioksi mainittiin Diffie-Hellman avaintenvaihtoa kuvaava artikkeli New Directions in Cryptography.[1] RSA oli ensimmäinen käytännöllinen julkisen avaimen salaus. RSA:n turvallisuus perustuu olettamukseen, jonka mukaan erittäin suurien alkulukujen (jaollinen vain itsellään) tulon tekijöihinjako on vaikeaa.[2] Kyseessä on yksisuuntainen modulaari funktio, joka on helppo laskea mutta todella hankalaa ja aikaa vievää laskea taaksepäin.

MIT sai Yhdysvalloissa RSA:ta koskevan patentin vuonna 1983.[3] Patentti raukesi syyskuussa 2000.[3] Patentti ei koskenut muita maita, koska algoritmi oli jo julkaistu ennen patenttihakemusta.

RSA perustuu julkiseen ja yksityiseen avaimeen ja siihen, ettei yksityistä avainta voida nykytekniikalla käytännössä johtaa julkisesta avaimesta. Julkisen avaimen avulla voidaan luoda salattuja viestejä, jotka voidaan lukea ainoastaan yksityisen avaimen avulla. Näin taho, joka esimerkiksi haluaa tarjota kenelle tahansa mahdollisuuden lähettää itselleen salattuja viestejä, voi julkaista julkisen avaimen kaikille, mutta pitää yksityisen avaimen itsellään. Tällöin kuka tahansa voi lähettää kyseiselle vastaanottajalle salatun viestin, jonka ainoastaan vastaanottaja voi yksityisellä avaimellaan avata. Tätä kutsutaan epäsymmetriseksi salaukseksi erotuksena vanhemmasta symmetrisestä salauksesta, jossa lähettäjällä ja vastaanottajalla on sama salausavain, jonka on pysyttävä salassa.[4][5]

Toisaalta myös yksityisellä avaimella voidaan luoda salattuja viestejä, jotka voidaan avata vain julkisella avaimella; tämän ominaisuuden avulla yksityisen avaimen haltija voi allekirjoittaa viestinsä siten, että julkisen avaimen haltijat voivat olla varmoja siitä, että viestit ovat peräisin häneltä.[4]

  1. ↑ R. L. Rivest & A. Shamir & L. Adleman: A method for obtaining digital signatures and public-key cryptosystems dl.acm.org. helmikuu 1978. doi:10.1145/359340.359342 Viitattu 27.2.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Alfred J. Menezes & Paul C. van Oorschot & Scott A. Vanstone: Handbook of Applied Cryptography. CRC Press, 1997. (englanniksi)
  3. ↑ a b Cryptographic communications system and method patents.google.com. Viitattu 30.1.2020. (englanniksi)
  4. ↑ a b Epäsymmetrinen salaus Viestintävirasto. Viitattu 14.6.2011.
  5. ↑ Symmetrinen salaus Viestintävirasto. Viitattu 14.6.2011.

Developed by StudentB