Ranskan suuri vallankumous

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Pääosin lähteetön

Ranskan suuri vallankumous
Ranskan monarkian viimeisiä päiviä Tuileries’n palatsin valtauksen aikana 10. elokuuta 1792.
Päivämäärä: 5. toukokuuta 1789 – 9. marraskuuta 1799 (10 vuotta, 6 kuukautta, 4 päivää) Paikka: Ranska Lopputulos: Ludvig XVI pidätettiin ja teloitettiin Ranskan kuningaskunta kaatui Ranskan ensimmäinen tasavalta perustettiin Ranskan vallankumoussodat alkoivat Napoleon Bonaparte kaappasi vallan 1799
Osapuolet
Ranskan kuningaskunta¹ Ranskan monarkistit	Vallankumoukselliset Tasavaltalaiset

Ranskan suuri vallankumous oli Ranskassa vuonna 1789 käynnistynyt yhteiskunnallinen vallankumous ja sitä seurannut, vuoteen 1799 kestänyt ajanjakso, jolloin aiemman ancien régimen ajan absolutistinen monarkia, feodaaliyhteiskunta ja säätyerioikeudet kumottiin. Ranskan vallankumousta pidetään yhtenä Euroopan historian merkittävimmistä tapahtumista, ja historiantutkimuksessa siitä katsotaan yleensä alkavaksi uusin aika, jolloin demokratia korvasi monarkian. Ranskan vallankumous seurasi Amerikan vallankumousta.

Ranskan vallankumouksesta on johdettu monia modernin demokratian keskeisimmistä arvoista, kuten kansanvalta, ihmisoikeudet ja oikeusvaltion periaate. Samalla katolisen kirkon asema muuttui täysin, sillä se menetti valtion­uskonnon asemansa, ja Ranskaan hyväksyttiin ajatuksen- ja uskonvapaus. Vallankumouksen aatteellinen sisältö tiivistetään usein iskulauseeseen ”Vapaus, veljeys ja tasa-arvo”. Vallankumouksen uudistukset eivät jääneet ainoastaan Ranskan sisäisiksi, vaan ne levisivät ympäri Eurooppaa. Muita vallankumouksen myötä syntyneitä uudistuksia ovat muun muassa metrijärjestelmä, vasemmisto–oikeisto-jako ja yleinen asevelvollisuus. Monet nykyisen Ranskan kansalliset symbolit juontuvat vallankumouksen ajalta.

Vallankumouksen taustalla oli kansalaisten tyytymättömyys kuningas Ludvig XVI:n itsevaltaiseen hallintoon sekä valistusaatteiden vaikutus. Porvareista oli myös tullut yhtä varakkaita ja vaikutusvaltaisia kuin kuninkaasta ja he haastoivat kuninkaan valta-asemaa. Vuosia 1789–1792 on kutsuttu vallankumouksen liberaaliksi vaiheeksi, jolloin sen johdossa olivat uudistusmieliset aateliset kuten La Fayette ja Mirabeau. Tätä vaihetta hallitsivat feodalismin ja säätyerioikeuksien purkaminen sekä perustuslaillinen monarkia. Vuonna 1792 alkoivat vuosia jatkuneet vallankumoussodat, joissa Ranska soti yksinään Euroopan muita suurvaltoja vastaan suurella menestyksellä. Samana vuonna vallankumous sai radikaalimman käänteen, monarkia kumottiin ja perustettiin ensimmäinen tasavalta. Kuningas Ludvig XVI tuomittiin kuolemaan.

Radikaalia linjaa edustaneiden jakobiinien valtaannousu johti vuosina 1793–1794 terrorin ajaksi kutsuttuun diktatoriseen vaiheeseen, jolloin vallankumouksen vastustajia vainottiin ankarasti ja tuhansia ihmisiä teloitettiin giljotiinilla. Lähes diktaattorina hallinneen Maximilien Robespierren kukistamisen jälkeen seurasi vuosina 1795–1799 direktorion ajaksi kutsuttu vaihe, jolloin sekä kuningasmielisten että äärivasemmistolaisten valtaannousuyritykset tukahdutettiin. Vallankumouksen katsotaan päättyneen vuonna 1799, jolloin kenraali Napoleon Bonaparte nousi valtaan sotilasvallankaappauksella. Hän lakkautti tasavallan kruunauttaessaan itsensä keisariksi vuonna 1804. Napoleonin kukistumisen jälkeen alkoi vuosina 1814 ja 1815 restauraation aika, jolloin vallankumousta edeltänyt järjestys pyrittiin palauttamaan. Monet vallankumouksen vaikutuksista osoittautuivat kuitenkin peruuttamattomiksi.