Back Renaissancemusik ALS موسيقى عصر النهضة Arabic Música del Renacimientu AST Ренесансова музика Bulgarian Música del Renaixement Catalan Renesanční hudba Czech Cerddoriaeth y Dadeni Welsh Renæssancemusik Danish Musik der Renaissance German Αναγεννησιακή μουσική Greek
| Länsimaisen taidemusiikin aikakaudet | |
| Antiikki | (–476) |
| Keskiaika | (476–1400) |
| Renessanssi | (1400–1600) |
| Barokki | (1600–1750) |
| Galantti tyyli | (1720–1775) |
| Klassismi | (1770–1830) |
| Romantiikka | (1815–1910) |
| 1900-luku | (1900–1999) |
| Nykymusiikki | (uusin musiikki) |
Renessanssimusiikki on taidemusiikkia, joka on sävelletty vuosina 1400–1600. Aikakauden alun määrittäminen on vaikeaa, koska 1400-luvulla ei tapahtunut yhtäkkistä musiikillisen ajattelun muutosta, vaan musiikki sai vuosisadan aikana hiljalleen yhä enemmän "renessanssimaisia" piirteitä.[1]
Renessanssimusiikin merkittävin ero sitä edeltäneisiin musiikkityyleihin oli terssi-intervallin käytön lisääntyminen harmonian pohjana. Keskiajalla terssiä oli vielä pidetty riitasointuna, ja esimerkiksi gregoriaaninen kirkkomusiikki perustuu pääasiassa kvintteihin ja oktaaveihin pohjautuvaan harmoniaan. Renessanssimusiikki oli luonteeltaan modaalista eikä tonaalista, vaikka kauden loppuaikoina musiikkiin alkoi ilmaantua tonaalisia piirteitä. Jo 1100-luvulta asti käytössä ollut polyfonia muuttui monimutkaisemmaksi, ja eri äänien itsenäisyys lisääntyi 1400-luvulla.
Renessanssimusiikin keskeisimpiä kirkollisia sävellysmuotoja olivat messu ja motetti. Renessanssin aikana yleistyi myös maallisen musiikin säveltäminen, vaikka on mahdollista, että näennäinen maallisen musiikin määrän lisääntyminen johtuu vain painokoneen keksimisestä ja sen mahdollistamasta musiikin runsaammasta julkaisemisesta. Keskeisiä maallisen musiikin muotoja olivat frottola, chanson ja madrigaali.
Renessanssin muuttuessa 1600-luvulla hiljalleen barokiksi erityisesti madrigaaleja ryhdyttiin säveltämään voimakkaan maneerisella tyylillä. Sävellykset monimutkaistuivat, ja niissä saatettiin käyttää jopa hyvin voimakkaita kromaattisia kulkuja, kuten esimerkiksi Carlo Gesualdon sävellyksissä.
- ↑ Grout ym., s. 149