Renium

VolframiReniumOsmium
Tc

Re

Bh  
 
 


Yleistä
Nimi Renium
Tunnus Re
Järjestysluku 75
Luokka siirtymämetalli
Lohko d-lohko
Ryhmä 7
Jakso 6
Tiheys21,02 · 103 kg/m3
VäriVäritön
Löytövuosi, löytäjä 1925, Walter Noddack, Ida Tacke ja Otto Berg
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)186,207[1]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)135 pm
Kovalenttisäde159 pm
Orbitaalirakenne[Xe]4f145d56s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 13, 2
Hapetusluvut+VII, +VI, +IV, +II
KiderakenneHeksagonaalinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kiinteä
Sulamispiste3 453 K (3 180[2] °C)
Kiehumispiste5 903[3] K (5 630 °C)
Moolitilavuus8,86 · 10−3 m3/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus1,9 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,137 kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus5.6×106 S/m
CAS-numero7440-15-5
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa
Reniumia

Renium (lat. rhenium) on hopeanvalkoinen, kiiltävä, sitkeä ja venyvä metalli, jonka elektronegatiivisuus on 1,9 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 762 kJ/mol sekä CAS-numero 7440-15-5. Renium on harvinaisempaa kuin kulta tai platina, eikä muodosta mineraaleja, vaan esiintyy pieninä pitoisuuksina muiden metallien malmeissa, erityisesti molybdeniitissä ja gadoliniitissa. Reniumilla on alkuaineista neljänneksi suurin tiheys, kolmanneksi korkein sulamispiste ja toiseksi korkein kiehumispiste[3].

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä HS ei löytynyt
  3. a b Zhang, Yiming: Corrected Values for Boiling Points and Enthalpies of Vaporization of Elements in Handbooks. Journal of Chemical & Engineering Data, 11.1.2011, 56. vsk. Artikkelin verkkoversio.

Developed by StudentB