Ribbungenit (muinaisnorjaksi ribbungene) olivat Norjan keskiajan kapinallisryhmä tai puolue. Kun merkittävin kapinaliike baglit oli hävinnyt taistelun birkebeinejä vastaan vuonna 1219, baglien rippeistä muodostettiin ribbungenit. Heidän johtajansa oli entinen bagli Gudolf av Blakstad. Ribbungenit ajoivat kuninkaaksi baglien puolueen kannattaman vastakuningas Erling Steinveggin poikaa Sigurd Ribbungia.[1]
Ribbungenien kannatus rajoittui Østlandetiin, jossa heidän tärkein alueensa oli Romerike. Vuonna 1223 jaarli Skule Bårdsson vangitsi Sigurd Ribbungin, mutta tämä onnistui pakenemaan seuraavana vuonna. Ribbungit pitivät sen jälkeen hallussaan Romerikeä ja osia Hedmarkista, kunnes kuningas Haakon IV Haakoninpoika karkotti heidät vuonna 1227. Sigurd Ribbung oli kuollut edellisenä vuonna, eivätkä ribbungenit enää pystyneet keräämään riittävää kannatusta.[1]