Rockabilly | |
---|---|
Alkuperä | rock and roll, country, R&B, boogie woogie |
Alkuperämaa | Yhdysvallat |
Kehittymisen ajankohta |
1950-luvun puoliväli |
Tyypillisiä soittimia |
kitara, kontrabasso, rummut, piano, laulu |
Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
psychobilly, punk rock, gothabilly |
Rockabilly on yksi rockin tyylilajeista. Rockabilly yhdistelee vaikutteita countrysta (”hillbilly”-musiikista), rhythm and bluesista ja rock and rollista. Rockabilly syntyi 1950-luvun puolivälissä ja se oli suosittua erityisesti valkoisen nuorison keskuudessa noin vuoteen 1958 asti. Tämän jälkeen tyyli jatkoi elämäänsä alakulttuurina, ilman merkittävää listasuosiota ennen 1970-luvun lopun uudelleensyntyä. Rockabillyn instrumentaatio perustuu sähkökitaraan, kontrabassoon ja rumpuihin. Merkittäviä rockabilly-artisteja olivat muun muassa Elvis Presley, Carl Perkins, Johnny Cash, Johnny Burnette ja Eddie Cochran. Elvis Presley myöhemmin siirtyi rock and rollin ja Johnny Cash country-musiikin pariin. Merkittävä rockabilly-levymerkki oli Memphisissä, Tennesseessä toiminut Sun Records, jonka artisteja olivat niin sanotun miljoonan dollarin kvartetin jäsenet Elvis Presley, Jerry Lee Lewis, Johnny Cash ja Carl Perkins.
Rockabilly on hyvin nopeatempoista 2/4- tai 2/2-tahtilajissa soitettua musiikkia. Rumpukomppi sekä länkyttävä kontrabasso antavat tunnusomaisen tavarajunamaisen rytmin. Kitarana käytetään yleensä puoliakustista sähkökitaraa. Kitarassa käytetään usein kaikua ja twangia, mutta yliohjausta tai säröä vain harvoin. Bluesskaala joko duurissa tai mollissa on hyvin tunnusomainen. Carl Perkinsin mukaan ensimmäinen rockabilly-kappale on Elvis Presleyn levyttämä ”Blue Moon of Kentucky” vuodelta 1954.
Rockabilly nousi uudestaan muotiin 1970-luvun lopulla muun muassa Isossa-Britanniassa ja Suomessa. Rockabillyn ja punkin kohtaaminen synnytti psychobillyksi kutsutun tyylin 1980-luvulla.