Rooman valtakunta Imperium Romanum |
|
---|---|
753 eaa.–1475 jaa. |
|
Valtiomuoto |
kuningaskunta (753 eaa. – 509 eaa.) tasavalta (509 eaa. – 27 eaa.) keisarikunta (27 eaa. – 1461) ruhtinaskunta (1453–1475) |
Hallitsija |
Rooman kuningas (753 eaa. – 509 eaa.) Rooman konsuli (509 eaa. – 27 eaa.) Rooman keisari (27 eaa. – 1461) Rooman ruhtinas (1453–1475) |
Pääkaupunki |
Rooma (753 eaa. – 330 jaa.) Konstantinopoli (330–1453) Trebizond (1453–1461) Mangup (1453–1475) |
Pinta-ala | |
– yhteensä |
25. eaa.: 2 750 000 km² 50: 4 200 000 km² 117: 5 000 000 km² 390: 4 400 000 km² |
Väkiluku |
25 eaa.: 56 800 000 117: 88 000 000 |
Kielet | lännessä latina, idässä kreikka |
Valuutta | yleisimpiä rahayksikköjä solidus, aureus, denaari, sestertius, as |
Seuraaja | Bysantin valtakunta |
Rooman valtakunta (lat. Imperium Romanum, usein myös antiikin Rooma) oli antiikin aikaisen Rooman kaupunkivaltion pohjalta kasvanut laaja imperiumi, joka käsitti koko Välimeren alueen. Varhaisimmat merkit asutuksesta Rooman kaupungin alueella ovat pronssikaudelta noin 1300-luvulta eaa.[1] Kaupungistuminen lienee alkanut 700-luvulla eaa. Rooma kehittyi vuosisatojen aikana Välimeren ympäröiväksi maailmanvallaksi. Vuonna 395 valtakunta jakautui kahtia, Länsi- ja Itä-Rooman valtakunniksi, joista Länsi-Rooma kuitenkin kukistui jo vuonna 476, jolloin sen viimeinen keisari syrjäytettiin. Rooman valtakunnan yhdistämisyritykset Itä-Rooman johdolla päättyivät arabien valtakunnan nousuun 600-luvulla. Silti Itä-Rooma, jota lännessä alettiin kutsua Bysantiksi oli olemassa, joskin alueeltaan huomattavasti pienentyneenä, Konstantinopolin turkkilaisvaltaukseen saakka 1453.[2] Lisäksi Trebizondin keisarikunta säilyi vuoteen 1461 saakka ja Theodoron ruhtinaskunta vuoteen 1475.