Ruotsin Pommeri Svenska Pommern |
|||
---|---|---|---|
1630–1815 |
|||
|
|||
Valtiomuoto | ruhtinaskunta | ||
Pääkaupunki |
Stettin (1630–1720) Greifswald (1720–1814) |
||
Uskonnot | luterilaisuus | ||
Kielet | alasaksa, saksa, ruotsi | ||
Seuraaja | Preussin kuningaskunta |
Ruotsin Pommeri (ruots. Svenska Pommern, saks. Schwedisch-Pommern) oli vuosina 1630–1815 Ruotsin hallinnassa ollut alue, joka käsitti nykyisessä Pohjois-Saksassa sijaitsevan Etu-Pommerin.[1] Ruotsi sai Pommerin ruhtinaskunnan hallintaansa vuosien 1626–1629 Puolan sodan myötä. Myöhemmin kolmikymmenvuotisen sodan päättäneessä Westfalenin rauhassa Ruotsin haltuun tulivat vielä Etu-Pommeri, Rügenin, Usedomin ja Wolinin saaret sekä pieni kaistale Taka-Pommeria. Alueita ei liitetty varsinaisesti Ruotsiin, vaan ne säilyivät osana Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Hallitsijana toimivat kuitenkin Ruotsin hallitsijat valtakunnanruhtinaan arvonimellä.
Paikallista hallintoa johtivat kenraalikuvernöörit. Virassa toimivat muun muassa Johan Banér (1638–1641), Lennart Torstensson (1641–1646), Arvid Wittenberg (1655), Carl Gustaf Wrangel (1648–1650, 1657–1676), Nils Bielke (1687–1698) ja Johan August Sandels (1813–1814).[1]
1700-luvun kuluessa Ruotsi menetti vähitellen hallinnassaan olleita alueita. Ruotsin Pommeri siirtyi Kielin rauhassa vuonna 1814 Tanskan hallintaan. Vuotta myöhemmin Wienin kongressissa se liitettiin Preussiin.[1]