Rytin II hallitus

Rytin II hallitus
Suomen tasavallan 24. valtioneuvosto
Toimikausi alkoi	27. maaliskuuta 1940
Toimikausi päättyi	4. tammikuuta 1941
Jäsenet
Hallituksen johtaja	Risto Ryti
Ministerien lukumäärä	17
Hallituspuolueet	Kansallinen Edistyspuolue Maalaisliitto SDP RKP
Historia
Edellinen	Rytin I hallitus
Seuraava	Rangellin hallitus

Rytin II hallitus oli Suomen tasavallan 24. hallitus, jonka muodostivat SDP, Maalaisliitto, Kokoomus, RKP ja Edistyspuolue. Hallituskoalitio muodosti enemmistöhallituksen. Hallitus toimi 27. maaliskuuta 1940 – 4. tammikuuta 1941 eli 284 päivän ajan. Pääministeri Risto Ryti valittiin eronneen Kyösti Kallion loppukaudeksi presidentin tehtäviin kesken hallituskauden 19. joulukuuta 1940. Pääministerin sijaiseksi valittiin Karl Rudolf Walden.

Nimityksissä jouduttin ottamaan huomioon vallitseva poliittinen tilanne. Ulkoministerinä toiminut Väinö Tanner siirtyi ulkoministerin tehtävästä vähemmän näkyvämpään kansanhuoltoministerin tehtävään. Tannerin siirtymisen taustalla oli Neuvostoliiton kriittinen asenne Tanneriin.^[1] Puolustusministeri Juho Niukkanen siirtyi syrjään, sillä marsalkka Mannerheimin toivomuksesta vallitsevassa tilanteessa kenraali Walden nimitettiin puolustusministeriksi. Walden toimi yhteyshenkilönä hallituksen ja Mannerheimin välillä jokapäiväisessä toiminnassa.^[2]

Hallituksen ministerinimityksistä vaikein oli ulkoministerin nimitys Euroopan sotatilanteesta johtuen. Pääministeri Ryti ja marsalkka Mannerheim kaavalivat uudeksi ulkoministeriksi Suomen Lontoon-suurlähetystön päällikköä G. A. Gripenbergiä. Gripenberg kuitenkin kieltäytyi vedoten aiempaa asemaansa Lontoon lähettiläänä eli sotaakäyvän Saksan päävastustajan pääkaupungissa toimimiseen. Lisäksi Gripenberg toi esille omaa kokematomuttaan eduskuntatyössä. Pääministeri Ryti kävi sen jälkeen läpi joukon ulkoministeriehdokkaita. Ryti ei hyväksynyt myöskään varatuomari Antti Hackzellia, toimitusjohtaja Henrik Ramsayta, lähettiläs Hjalmar J. Procopétä, toimitusjohtaja Carl Enckelliä, valtioneuvos J.K. Paasikiveä eikä lähettiläs Aarne Wuorimaata. Tämän jälkeen Ryti päätyi professori Rolf Wittingiin.^[3]

Rytin toisen hallituksen toimikautta sävyttivät kevään ja kesän 1940 aikana Moskovan rauhansopimuksen solmimisesta aiheutuneet toimet. Suurin ja polttavin niistä oli Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta siirtyneiden noin puolen miljoonan asukkaan asuttaminen muun Suomen alueelle. Kesäkuussa eduskunta hyväksyi hallituksen esityksestä siirtoväen pika-asutuslain. Huolimatta talvisodan päättäneen Moskovan rauhan solmimisesta rauhantilan säilymiseen ei luotettu, mitä osoitti heti hallitusta nimitettäessä tehty päätös hallitukselle laajat toimintavaltuudet antaneen sotatilan pitämisestä voimassa toistaiseksi. Huhtikuussa 1940 hallitus päätti lisäksi jatkaa sotasensuurin voimassaoloa toistaiseksi.^[4]

Heinäkuussa 1940 tapahtunut Baltian maiden miehitys ja liittäminen Neuvostoliittoon aiheutti Suomessa suurta huolestuneisuutta. Tämän jälkeen Neuvostoliitto kovensi painostustaan myös Suomea kohtaan esittämällä uusia, rauhansopimukseen perustumattomia vaatimuksia. Marraskuussa 1940 Suomeen kantautui tietoja Neuvostoliiton ulkoministerin Vjatšeslav Molotovin matkasta Berliiniin, jossa hän oli Adolf Hitlerin kanssa keskustellessaan huomauttanut, että Saksan ja Neuvostoliiton välinen, Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukainen etupiirijako oli toteutunut muiden maiden paitsi Suomen osalta ja vaatinut Neuvostoliitolle oikeutta saada lopullisesti selvittää välinsä Suomen kanssa. Kaikki tämä, kuten myös Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran perustaminen toukokuussa 1940, lisäsi suomalaisten pelkoa siitä, että Suomi joutuisi ennen pitkää kokemaan Baltian maiden kohtalon.^[4]

Kansanhuoltoministeri Väinö Tanner, joka oli puheissaan useaan otteeseen hyökännyt SNS:aa vastaan ja syyttänyt sitä Neuvostoliiton "viidenneksi kolonnaksi", joutui eroamaan hallituksesta Neuvostoliiton ulkoministerin Vjatšeslav Molotovin vaatimuksesta elokuussa 1940 ja hänen tilalleen tuli kauppa- ja teollisuusministeri, Enso-Gutzeit Oy:n toimitusjohtaja, vuorineuvos Väinö Kotilainen. Kotilaisen tilalle kauppa- ja teollisuusministeriksi tuli OTK:n johtaja Toivo Salmio.^[4]

1. ↑ Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): ”Jari Leskinen: Pitkä jatkosota 25.6.1941-27.4.1945”, Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 18. WS Bookwell, 2006. ISBN 951-0-28690-7
2. ↑ Juva, Einar W.: Rudolf Walden 1878-1946, s. 483. WSOY, 1957.
3. ↑ Markku Reimaa: Rytin toinen hallitus puun ja kuoren välissä. Helsingin Sanomat, 22.7.1979, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 22.10.2023.
4. ↑ ^{a b c} Ensio Siilasvuo (toim.): Talvisota-kronikka, s. 182–185. Jyväskylä: Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3446-8.