Saattohoito

Saattohoito on kuolevan ihmisen hoitoa hänen viimeisinä viikkoinaan tai kuukausinaan ennen kuolemaa. Saattohoitoa annetaan vakavasti sairaille potilaille, joiden sairaus on siinä vaiheessa, ettei sitä lääketieteen keinoin kyetä parantamaan tai potilas on kieltäytynyt hoidosta. Saattohoito sinänsä ei ole riippuvainen potilaan diagnoosista. Saattohoidon tavoitteena on antaa potilaalle mahdollisimman tuskaton ja rauhallinen kuolema sekä tukea potilaan läheisiä. Saattohoidossa tulee ottaa huomioon potilaan psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen, henkinen ja maailmankatsomuksellinen näkökulma.

Saattohoitopäätös on lääketieteellinen päätös, joka tehdään yhdessä potilaan ja/tai hänen lähiomaistensa kanssa. Saattohoitopäätös voi olla hoidonrajaus tai lopputulos pitkästä prosessista, jonka aikana on selvinnyt ettei sairautta voi parantaa. Saattohoitopäätös tehdään hoitoneuvottelujen tuloksena. Hoitolinjaukset tehdään potilasta kuunnellen moniammatillisessa työryhmässä. Päätöksiä voidaan tehdä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.

Saattohoitoa voidaan antaa kotona, terveyskeskuksen tai sairaalan vuodeosastolla sekä saattohoitokodeissa. Saattohoitokoteja on Suomessa tällä hetkellä^milloin? viisi: Terhokoti^[1] Helsingissä, Karinakoti^[2] Turussa, Pirkanmaan hoitokoti^[3] Tampereella ja Koivikko-koti^[4] Hämeenlinnassa. Lappeenrantaan on perustettu maan viides saattohoitokoti, Karjalakoti, syyskuussa 2011. ^[5] Saattohoitokoteihin hakeudutaan aina lääkärin lähetteellä. Jos läheiset kykenevät hoitamaan potilasta kotona, tekee heille lääkäri tai kotisairaanhoitaja hoitosuunnitelman. Kotona pystytään hoitamaan hyvinkin heikkokuntoisia potilaita.

Saattohoitopotilaille ei yleensä tehdä ruumiinavausta kuolinsyyn selvyyden vuoksi. Ainoastaan ammattitautitapauksissa edellytetään oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta.

1. ↑ Terhokoti
2. ↑ Karinakoti (Arkistoitu – Internet Archive)
3. ↑ Pirkanmaan hoitokoti
4. ↑ Koivikko-koti
5. ↑ Karjalakoti (Arkistoitu – Internet Archive)