Saksan demokraattinen tasavalta

Saksan demokraattinen tasavalta
Deutsche Demokratische Republik
1949–1990

Saksan demokraattinen tasavalta vuosina 1956–1990.
Saksan demokraattinen tasavalta vuosina 1956–1990.

Valtiomuoto kansantasavalta
Valtioneuvoston puheenjohtaja Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen pääsihteeri1
Wilhelm Pieck (1949–1960)
Walter Ulbricht (1960–1973)
Willi Stoph (1973–1976)
Erich Honecker (1976–1989)
Egon Krenz (1989)
Manfred Gerlach (1989–1990)
Sabine Bergmann-Pohl (1990)
Ministerineuvoston puheenjohtaja Otto Grotewohl (1949–1964)
Willi Stoph (1964–1973)
Horst Sindermann (1973–1976)
Willi Stoph (1976–1989)
Hans Modrow (1989–1990)
Lothar de Maizière (1990)
Pääkaupunki Itä-Berliini
Pinta-ala
– yhteensä 108 333 km² 
Väkiluku (1990) 16 111 000
– väestötiheys 148,7 / km²
Historia
– perustuslaki julistettiin 7. lokakuuta 1949
– kansannousu 16. kesäkuuta 1953
– liittyi Varsovan liittoon 14. toukokuuta 1955
– Berliinin kriisi alkoi 4. kesäkuuta 1961
– hyväksyttiin Yhdistyneisiin kansakuntiin 18. syyskuuta 1973
– Berliinin muurin murtuminen 9. marraskuuta 1989
– Saksan yhdistymissopimus 12. syyskuuta 1990
– Saksojen jälleenyhdistyminen 3. lokakuuta 1990
Viralliset kielet saksa
Valuutta Saksan demokraattisen tasavallan markka
Aikavyöhyke GMT+1
Lyhenne dd (ei koskaan käytetty Internet-liikenteessä)
– ajoneuvot: D (1949–1973)
DDR (1973–1990)
Kansainvälinen
suuntanumero
+37
Tunnuslause Proletarier aller Länder, vereinigt Euch!
Kansallislaulu Auferstanden aus Ruinen
Edeltäjä Saksan miehitysvyöhykkeet
Seuraaja  Saksa

1 Virallinen valtionpäämies oli vuosina 1948–1960 presidentti ja vuosina 1960–1990 valtioneuvoston puheenjohtaja.

Saksan demokraattinen tasavalta (SDT; saks. Deutsche Demokratische Republik, DDR[1]), epäviralliselta nimeltään Itä-Saksa (saks. Ostdeutschland), oli marxismi-leninismiä virallisena ideologianaan tunnustanut valtio, joka oli olemassa vuodesta 1949 vuoteen 1990. DDR:n perustivat saksalaiset kommunistit, joista moni oli ollut 1930-luvulta asti maanpaossa Neuvostoliitossa.

Alueellisesti DDR käsitti vain Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen, koska tämä erillinen kommunistien hallitsema saksalainen valtio perustettiin Neuvostoliiton myötävaikutuksella kommunistien epäonnistuttua aikaisemmissa (1945–1949) pyrkimyksissään tulla valtaan koko Saksassa ja länsimaiden hylättyä Neuvostoliiton tarjouksen yhdistyneestä liittoutumattomasta Saksasta. DDR sai muodollisen suvereniteetin vuonna 1954,[2] mutta Potsdamissa solmitun sopimuksen nojalla neuvostojoukot jäivät maahan. Seuraavana vuonna DDR liittyi myös Varsovan liittoon.[2]

Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue (Sozialistische Einheitspartei Deutschlands, SED) oli Saksan demokraattisen tasavallan hallitseva kommunistipuolue valtion perustamisesta 1949 aina vuoden 1990 vaaleihin asti. Berliinin muuri murtui 9. marraskuuta 1989 Günter Schabowskin ilmoitettua televisiossa, että rajan voi vapaasti ylittää. Sen jälkeen mureni nopeasti myös koko DDR:n yhteiskuntajärjestelmä. Vuonna 1989 SED luopui marxismi-leninismistä. Neuvotteluja käytiin Saksojen ja vanhojen toisen maailmansodan voittajavaltioiden kesken. Sopimus maiden yhdistymisestä tuli voimaan 3. lokakuuta 1990, jolloin DDR:n alue tuli osaksi Saksan liittotasavaltaa ja samalla myös Euroopan unionia sekä Natoa.

  1. Lyhenneluettelo: B–D, Kotus.
  2. a b Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra-Su), s. 3671, art. Saksa. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3.

Developed by StudentB