Saksan keisarikunta

Tämä artikkeli käsittelee vuonna 1871 perustettua keisarikuntaa. Varhaisemmasta vuosien 962–1806 kerrotaan sivulla Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta.
Saksan valtakunta
Deutsches Reich
1871–1918

Saksan keisarikunta vuonna 1914.
Saksan keisarikunta vuonna 1914.

Valtiomuoto parlamentaarinen, osittainen perustuslaillinen monarkia
Keisari Vilhelm I (1871–1888)
Fredrik III (1888)
Vilhelm II (1888–1918)
Pääkaupunki Berliini
  52°31′12″N, 13°24′36″E
Pinta-ala
– yhteensä 1913–1918:
2 658 161 km² 
Väkiluku (1910) 64 925 993
Uskonnot protestanttisuus (62,8 %)
katolisuus (35,8 %)
juutalaisuus (1,1 %)[1]
Historia
– Saksan yhdistyminen 18. tammikuuta 1871
– perustuslain hyväksyminen 16. huhtikuuta 1871
– ensimmäinen maailmansota 28. heinäkuuta 1914
– tasavallan julistaminen 9. marraskuuta 1918
– monarkian lakkauttaminen 28. marraskuuta 1918
Viralliset kielet saksa
Kielet Epäviralliset kielet:
tanska, ranska, puola, tšekki, hollanti, sorbi, sleesia, alasaksa, baijeri, friisi, liettua
Valuutta Saksan valtakunnanmarkka (Reichsmark)
Tunnuslause Gott mit uns
Kansallislaulu Heil dir im Siegerkranz
Edeltäjät Pohjois-Saksan liiton lippu Pohjois-Saksan liitto
Baijerin kuningaskunnan lippu Baijerin kuningaskunta
Württembergin kuningaskunnan lippu Württembergin kuningaskunta
Badenin suurherttuakunnan lippu Badenin suurherttuakunta
Hessenin suurherttuakunnan lippu Hessenin suurherttuakunta
Seuraajat  Weimarin tasavalta
 Puolan toinen tasavalta
Saarland
 Danzigin vapaakaupunki
 Liettua
Tšekkoslovakian ensimmäisen tasavallan lippu Tšekkoslovakian ensimmäinen tasavalta

Saksan keisarikunta (saks. Deutsches Kaiserreich), virallisesti Saksan valtakunta (saks. Deutsches Reich) oli keisarikunta vuosina 1871–1918. Se syntyi tammikuussa 1871 Etelä-Saksan valtioiden yhtyessä Pohjois-Saksan liittoon[2], ja sen kausi ulottuu ensimmäisen maailmansodan jälkeen tapahtuneeseen keisarivallan lakkauttamiseen marraskuussa 1918. Käsite Toinen valtakunta (saks. Das zweite Reich) tarkoittaa tätä keisarikuntaa.[3] Keisarikuntaa seurasi Weimarin tasavalta, jonka virallinen nimi oli myös Saksan valtakunta. Valtionpäämiehenä toimi Preussin kuningaskunnan kuningas, joka oli samalla Saksan keisari. Preussin kuningas oli mahtavin liittoprinssi, ja kun Preussi oli joutunut sotaan Itävaltaa vastaan, haluttiin Pohjois-Saksan liiton piirissä osoittaa, että sen johtovaltion päämies voisi olla myös Itävallan johtaja, minkä vuoksi 1871, kun pohjois- ja keskisaksalaiset valtiot yhdistyivät, otettiin liittovaltion päämiehen arvonimeksi Saksan keisari, vaikka muodostuneen Saksan valtakunnan virallisessa nimessä ei ollutkaan sanaa keisarikunta. Historiantutkimuksessa on kuitenkin yhdytty alkujaan suursaksalaiseen näkemykseen ja ryhdytty käyttämään tämän mukaisesti Saksan valtakunnasta nimitystä Saksan keisarikunta.

  1. Whitaker's Almanak, 1897, by Joseph Whitaker; p. 548
  2. ”Saksa”, Tietosanakirja, 8. osa (Ribot-Stambul), s. 561. Tietosanakirja Oy, 1916. Teoksen verkkoversio.
  3. Why Was Nazi Germany Called the Third Reich? Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)

Developed by StudentB