Saksan kieli | |
---|---|
Saksan kielen osaaminen EU-maissa |
|
Oma nimi | Deutsch |
Tiedot | |
Alue |
Saksa Itävalta Sveitsi Belgian saksankielinen yhteisö Etelä-Tiroli, Italia Alsace ja Lorraine, Ranska Liechtenstein |
Virallinen kieli |
Belgia Liechtenstein Itävalta Luxemburg Saksa Sveitsi Euroopan unioni Namibia (vähemmistökieli) Tanska (Etelä-Jyllannissa) Italia (Etelä-Tirolissa) |
Puhujia | noin 100 miljoonaa |
Sija | 9. |
Kirjaimisto | latinalainen |
Kielenhuolto | Rat für deutsche Rechtschreibung[1](Saksa, Itävalta, Sveitsi) |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
Kieliryhmä |
germaaniset kielet länsigermaaniset kielet yläsaksalaiset kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | de |
ISO 639-2 | ger (B), deu (T) |
ISO 639-3 | deu |
ISO 639-3 | GER |
Saksan kieli (Deutsch, tai die deutsche Sprache) on indoeurooppalaisen kielikunnan germaanisen kieliryhmän länsigermaaniseen haaraan kuuluva kieli. Saksaa käytetään monessa Euroopan valtiossa ja sitä puhuu maailmanlaajuisesti äidinkielenään yli 100 miljoonaa ihmistä. Se on Euroopan unionin puhutuin kieli äidinkielisten puhujien määrällä mitattuna. Saksan kieltä opiskellaan yleisesti monissa Euroopan valtioissa, ja Suomessa se on opiskelluin kieli peruskouluissa ja lukioissa suomen, ruotsin ja englannin jälkeen vuonna 2018.[2] Tieteen yleiskielenä englanti syrjäytti saksan 1950–1960-luvulla, mutta eräillä etenkin humanistisilla aloilla saksan kielen merkitys on edelleen suuri.
Saksa muistuttaa kieliopillisesti ja sanastoltaan monella tapaa hollantia. Kirjoitettuina ne muistuttavat toisiaan enemmän kuin puhuttuina.