Back Kommunistische Partei Deutschlands ALS الحزب الشيوعي في ألمانيا Arabic Partíu Comunista d'Alemaña AST Almaniya Kommunist Partiyası Azerbaijani Германия коммунистар партияһы Bashkir Камуністычная партыя Германіі Byelorussian Камуністычная партыя Нямеччыны BE-X-OLD Комунистическа партия на Германия Bulgarian Strollad Komunour Alamagn Breton Partit Comunista d'Alemanya Catalan
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Saksan kommunistinen puolue Kommunistische Partei Deutschlands |
|
|---|---|
|
|
|
| Perustettu | 1918 |
| Lopetti | 1956 (kielletty Länsi-Saksassa) |
| Ideologia | Marxilais-leniniläisyys |
| Poliittinen kirjo | äärivasemmisto |
| Toimisto | Karl-Liebknecht-Haus, Berliini |
| Äänenkannattaja | Die Rote Fahne |
| Jäsenmäärä | 360 000 (1932) |
| Kansainväliset jäsenyydet | Komintern |
| Nuorisojärjestö | Kommunistischer Jugendverband Deutschlands |
Saksan kommunistinen puolue (saks. Kommunistische Partei Deutschlands 
kuuntele ääntämys (ohje), lyh. KPD) muodostui Spartakistiliiton muutettua nimensä ensimmäisen maailmansodan ja marraskuun vallankaappausyrityksen jälkeen 1918 Saksassa. Perustava kokous pidettiin Berliinissä 1. tammikuuta vuonna 1919.[1]
KPD ilmoitti toimivansa vallankumouksellisena vaihtoehtona sosiaalidemokraateille ja pyrki proletariaatin diktatuurin perustamiseen, sillä se halusi korvata itse kutsumansa "porvarillisen" demokratian sosialistisella neuvostotasavallalla. Puolue oli perustamassa Kommunistista internationaalia Venäjällä 1919.
KPD:n ehdokkaana Saksan presidentiksi 1925 ja 1932 oli Ernst Thälmann. Kansallissosialistien valtaannousun jälkeen 1933 puolue kiellettiin.
Toisen maailmansodan jälkeen Saksan miehittäjävallat sallivat puolueen toiminnan. Neuvostoliiton miehittämällä alueella Itä-Berliiniä lukuun ottamatta sosiaalidemokraattiset puoluejärjestöt pakkoyhdistettiin kommunistisiin vuoden 1946 huhtikuussa nimellä Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue, josta tuli Itä-Saksaa yksinvaltaisesti hallinnut kommunistipuolue.
Läntisessä Saksassa yhä stalinistisemmaksi muuttuneen KPD:n toiminta kiellettiin 1956. Muiden liittopäiväpuolueiden mukaan KPD oli osasyyllinen Weimarin tasavallaksi kutsutun tasavaltaisen Saksan romahtamiseen, vieraan vallan (Neuvostoliiton) ohjauksessa ja perustuslain vastainen.
Vuonna 1968 pääosin KPD:n entiset jäsenet perustivat Saksalaisen kommunistisen puolueen (Deutsche Kommunistische Partei, DKP).
- ↑ Roselius, Aapo & Silvennoinen, Oula: Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921, s. 99. Tammi, 2019. ISBN 978-951-31-7549-8