Back سامپو تيرو ARZ Sampo Terho Danish Sampo Terho German Sampo Terho English Sampo Terho French Sampo Terho Italian 삼포 테르호 Korean Sampo Terho Polish Терхо, Сампо Russian Sampo Terho Swedish
| Sampo Terho | |
|---|---|
.JPG) Sampo Terho eurovaaliväittelyssä Helsingin Sanomatalossa vuonna 2014. |
|
| Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri | |
|
Sipilän hallitus
5.5.2017–6.6.2019 |
|
| Edeltäjä |
Timo Soini (eurooppaministeri) Sanni Grahn-Laasonen (opetus- ja kulttuuriministeri) |
| Seuraaja |
Tytti Tuppurainen (eurooppaministeri) Annika Saarikko (tiede- ja kulttuuriministeri) |
| Sinisten puheenjohtaja | |
|
16.12.2017–8.6.2019
|
|
| Edeltäjä | Virka luotu |
| Seuraaja | Kari Kulmala |
| Euroopan parlamentin jäsen | |
|
19.4.2011–27.4.2015
|
|
| Seuraaja | Pirkko Ruohonen-Lerner |
| Kansanedustaja | |
|
22.4.2015–16.4.2019
|
|
| Ryhmä/puolue |
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä (2015–2017) Sininen eduskuntaryhmä (2017–2019) |
| Vaalipiiri | Helsingin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. syyskuuta 1977 Helsinki |
| Tiedot | |
| Puolue | Sininen tulevaisuus |
| Muut puolueet | Perussuomalaiset (vuoteen 2017) |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Sampo Johannes Terho (s. 20. syyskuuta 1977 Helsinki)[1] on entinen suomalainen poliitikko, ministeri ja europarlamentaarikko. Terho on ollut Sipilän hallituksen eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri vuosina 2017–2019, Sininen tulevaisuus -puolueen puheenjohtaja vuosina 2017–2019 sekä Helsingin kaupunginvaltuutettu vuosina 2017–2021. Terho toimi perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajana 2015–2017.
Terho oli europarlamentaarikko vuosina 2011–2015. Terho nousi Euroopan parlamenttiin varasijalta Timo Soinin siirryttyä takaisin eduskuntaan vuoden 2011 vaaleissa. Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa Terho valittiin jatkokaudelle. Hänet valittiin kansanedustajaksi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.
Kesäkuussa 2017 Terho erosi perussuomalaisten eduskuntaryhmästä 20 muun kansanedustajan kanssa ja perusti Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän. Hän toimi sen puheenjohtajana 2017–2019 ja oli mukana perustamassa myös Sininen tulevaisuus -yhdistystä, jonka puheenjohtajana hän myös toimi.[2] Vuoden 2019 vaaleissa hän putosi eduskunnasta.
- ↑ Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettäepei löytynyt - ↑ Sininen tulevaisuus hyväksytty puoluerekisteriin – ”kiitämme kaikkia kannattajakorttien allekirjoittajia” iltalehti.fi. Viitattu 15.11.2017.