Sapatti (hepr. שבת, šabbat) on juutalaisuudessa viikoittainen lepopäivä, jota vietetään juutalaisen viikon viimeisenä päivänä, lauantaina. Sapatti perustuu Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomukseen, jossa Jumala lepäsi luomisen seitsemäntenä päivänä. Sapatti on asetettu myös neljäntenä käskynä kymmenessä käskyssä (2. Moos. 20:8–12). Juutalaiset ovat noudattaneet sapattia mahdollisesti jo 1000-luvulta eaa. alkaen. Sapattia vietti pyhäpäivänään myös kristillinen alkuseurakunta, ja sitä viettää edelleen osa nykyisistä kristillisistä seurakunnista. Suurin sapattia viettävä kristillinen ryhmä on seitsemännen päivän adventistit.
Sapatin tarkoitus on ensisijaisesti lepo ja yhdessäolo. Sapattina ei tehdä työtä, eikä hoideta omia askareita. Sapatin vietto alkaa perjantaina auringonlaskun aikaan perheaterialla, jolloin myös sytytetään kynttilöitä. Lauantaiaamuna järjestetään sapattijumalanpalvelus. Sapatti päättyy lauantaina pimeäntulon jälkeen havdala-seremoniaan. Vanhoillisimmissa juutalaisuuden suuntauksissa noudatetaan tiukkoja rajoituksia sen suhteen, millaista työtä sapattina saa tehdä.