Sekatavarakauppa on pääosin historiallinen vähittäiskaupan tyyppi, jossa yhdistyvät palvelu, lukuisat tuoteryhmät ja suhteellisen pieni myymälän pinta-ala. Perinteinen sekatavarakauppa on toiminta-ajatukseltaan tiettyyn tuoteryhmään keskittyvän erikoisliikkeen ja myymäläpinta-alaltaan laajan hypermarketin vastakohta. Sekatavarakauppoja on toiminut sekä kaupungissa että maaseudulla. Kyläkaupoilla on edelleen sekatavarakaupan piirteitä.
Sekatavarakauppaa ei tule sekoittaa osto- ja myyntiliikkeiden harjoittamaan käytettyjen tavaroiden sekalais- eli diverssikauppaan. Toiminnan tilastoinnissa sekatavarakauppa voitiin Suomessa rinnastaa siirtomaatavarakauppaan.[1]
Talouselämän hakemisto Sinisessä kirjassa (1953) mainitaan sekatavarakauppa omana toimialanaan, mutta todetaan, että sitä harjoittavat vähittäisliikkeet esitetään ainoastaan toiminimien mukaisessa järjestyksessä. Sekatavarakauppaa ei siis ryhmitellä tuotteittain.[2]
Sekatavarakauppa saattaa muodostaa osan yrityksen toiminnan kokonaisuudesta, mikä näkyy liikkeiden nimissä ja kuvauksissa, esimerkiksi "väri- ja sekatavarakauppa"[3] tai "ruoka- ja sekatavarakauppa".[4]