Sekatavarakauppa

Sekatavarakauppa Angelniemellä 1930.

Sekatavarakauppa on pääosin historiallinen vähittäiskaupan tyyppi, jossa yhdistyvät palvelu, lukuisat tuoteryhmät ja suhteellisen pieni myymälän pinta-ala. Perinteinen sekatavarakauppa on toiminta-ajatukseltaan tiettyyn tuoteryhmään keskittyvän erikoisliikkeen ja myymäläpinta-alaltaan laajan hypermarketin vastakohta. Sekatavarakauppoja on toiminut sekä kaupungissa että maaseudulla. Kyläkaupoilla on edelleen sekatavarakaupan piirteitä.

Wal-Martin perustajien Sam ja Helen Waltonin ensimmäinen sekatavarakauppa toimii nykyään museona.

Sekatavarakauppaa ei tule sekoittaa osto- ja myyntiliikkeiden harjoittamaan käytettyjen tavaroiden sekalais- eli diverssikauppaan. Toiminnan tilastoinnissa sekatavarakauppa voitiin Suomessa rinnastaa siirtomaatavarakauppaan.[1]

Talouselämän hakemisto Sinisessä kirjassa (1953) mainitaan sekatavarakauppa omana toimialanaan, mutta todetaan, että sitä harjoittavat vähittäisliikkeet esitetään ainoastaan toiminimien mukaisessa järjestyksessä. Sekatavarakauppaa ei siis ryhmitellä tuotteittain.[2]

Sekatavarakauppa Lopen Läyliäisessä.

Sekatavarakauppa saattaa muodostaa osan yrityksen toiminnan kokonaisuudesta, mikä näkyy liikkeiden nimissä ja kuvauksissa, esimerkiksi "väri- ja sekatavarakauppa"[3] tai "ruoka- ja sekatavarakauppa".[4]

  1. Honko & Virtanen 1966
  2. Sininen kirja: Suomen talouselämän hakemisto 1953, 1165 hakusana sekatavarakauppoja
  3. Lähde: valokuvan tiedot: Väri ja sekatavarakauppa K. Koskinen (kuvannut K. Havas) Finna. Museokeskus Vapriikki. Viitattu 5.8.2016.
  4. Lähde: valokuvan tiedot: Ruoka- ja sekatavarakauppa J.K. Salminen Postikatu 15:ssä, Kotka Finna. Kymenlaakson museo. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 5.8.2016.

Developed by StudentB