Shakkiavaus

Tässä artikkelissa käytetään algebrallista merkintätapaa kuvailemaan shakkisiirtoja.

Shakkiavaukseksi kutsutaan tiettyyn asemaan shakkipelin aloitusasemasta johtavaa siirtosarjaa. Koska eri siirtosarjat voivat johtaa samaan asemaan, avauksen nimi voi pelin edetessä vaihtua toiseksi (niin sanottu siirtovaihto). Avauksia kutsutaan pääsääntöisesti avauksiksi tai peleiksi tunnussiirron ollessa valkean valinta ja puolustuksiksi sen ollessa mustan valinta. Tunnusasemasta jatkuvia siirtosarjoja nimitetään kyseessä olevan avauksen muunnelmiksi tai varianteiksi.

Avaukset ovat saaneet erilaisia nimiä, kuten sisilialainen puolustus tai torjuttu kuningatargambiitti, mutta niiden luokitteluun on myös systemaattisia järjestelmiä, kuten ECO-koodisto. Erilaisia shakkiavauksia on tusinoittain ja niiden alamuunnelmia satoja. Kirjassa Oxford Companion to Chess on 1 327 avauksen ja muunnelman lista.^[1] Avaukset voivat vaihdella luonteeltaan asemallisista avauksista (kuten Rétin avaus ja monet torjutun kuningatargambiitin muunnelmat) hyvinkin taktisiin avauksiin (esimerkiksi latvialainen gambiitti ja preussilaisen pelin Traxler-gambiitti).

Standardeja, tunnettuja avaussiirtosarjoja (jotka on listattu referenssiteoksissa) kutsutaan teoriasiirroiksi (engl. book moves, book). Nämä siirtosarjat on usein esitetty algebrallisella siirtomerkinnällä, avauspuuna tai avaussiirtotaulukkona. Uutta, ennen pelaamatonta siirtoa kutsutaan siirtouutuudeksi. Joissakin avauksissa parhaana pidetyt siirtosarjat saattavat käsittää yli 25 siirtoa (yksi siirto tässä tarkoittaa tässä valkoisen siirtoa ja mustan vastausta yhdessä). Shakkiammattilaisten arkeen kuuluu suuressa määrin juuri avausten opiskelu, ja koska avausteoria kehittyy jatkuvasti, on opiskelukin jatkuvaa.

1. ↑ David Hooper ja Kenneth Whyld, Oxford Companion to Chess (Oxford UP, 1996), s. 461–480.