Back تمرد شيمبارا Arabic شیمابارا آیاقلانماسی AZB Rebel·lió de Shimabara Catalan Šimabarské povstání Czech Shimabara-Aufstand German Shimabara Rebellion English Rebelión de Shimabara Spanish شورش شیمابارا Persian Rébellion de Shimabara French מרד שימבארה HE
| Shimabaran kapina | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Haran linnan raunio.
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
Tokugawa-shōgunaatti |
Paikalliset kristityt kapinalliset | ||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
Itakura Shigemasa†, Matsudaira Nobutsuna, paikallisten klaaniarmeijoiden komentajat |
|||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
Yli 125 000 |
27 000–37 000[1] | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
1 900 kuollutta, 11 000 haavoittui |
Yli 27 000 kuollutta | ||||||||
Shimabaran kapina (jap. 島原の乱, Shimabara no ran) oli pääasiassa kristittyjen talonpoikien kapina Japanissa Edo-kaudella vuosina 1637–1638. Se oli yksi harvoista vakavista levottomuuksista suhteellisen rauhallisella Tokugawa-shōgunaatin valtakaudella.[2] Kun Matsukura-klaani rakensi uuden linnan Shimabaraan, veroja korotettiin runsaasti, mikä vihastutti paikalliset talonpojat ja isännättömät samurait. Tyytymättömyyttä voimisti paikallisten kristittyjen uskonnollinen vaino, ja se kärjistyi avoimeksi kansannousuksi vuonna 1637. Tokugawa-shōgunaatti lähetti paikalle 125 000 miehen armeijan ja voitti kapinalliset Haran linnan pitkän piirityksen jälkeen. Kapinan jälkeen kapinallisten johtaja Amakusa Shirō teloitettiin ja kristinuskon vastaisia toimia jatkettiin. Japanin eristäytymispolitiikkaa tiukennettiin ja kristittyjen muodollinen vaino jatkui 1850-luvulle saakka.