Osa artikkelisarjaa |
Buddhalaisuus |
---|
Siddhartha Gautama (sanskritiksi सिद्धार्थ गौतम, Siddhārtha Gautama; paaliksi Siddhattha Gotama) on buddhalaisuuden perustaja eli Gautama Buddha.
Buddhalaisen perinteen mukaan Siddhartha syntyi Lumbinissa, nykyisen Nepalin alueella.[1][2][3] Hänen elinaikaansa ei tarkkaan tiedetä ja useita arvioita Siddharthan synty- ja kuolinajasta on esitetty. Buddhalaisuuden eteläisen koulukunnan eli theravādan ajanlaskun mukaan hänen elinvuotensa sijoitetaan vuosiin 624–544 eaa.[4][3] Singalilaisten lähteiden perusteella tutkijat ovat ajoittaneet Buddhan elämän noin vuosiin 563–483 eaa. Pohjoisintialaisten lähteiden pohjalta on puolestaan päädytty noin sata vuotta myöhempään ajoitukseen. Siddharta kuoli Mahã-parinibbãna-suttan mukaan 80-vuotiaana.[5][6] Nykytutkimuksessa hänen kuolinvuotensa sijoitetaan vuosien 483 ja 360 eaa. välille.[4] Vuonna 2013 uutisoitujen Nepalin Lumbinissa Maya Devin temppelissä tehtyjen arkeologisten kaivausten perusteella Siddharta eli tähän asti oletettua aiemmin.[1]
Shakya-heimon ylhäisöperheen poikana hän eli nuoruutensa ylellisyydessä, mutta luopui rikkauksistaan ryhtyäkseen hengelliseksi etsijäksi. Saavutettuaan meditaation kautta tilan, jota nimitti valaistumiseksi eli nirvanaksi, hän ryhtyi opettamaan muita, perustaen näin buddhalaisuuden.[7]
Vaikka myöhempinä aikoina Gautama on haluttu nähdä jumalallisena olentona esimerkiksi hindulaisuuden piirissä – jossa hänen ajatellaan olevan Vishnun yhdeksäs ilmentymä[8] – hän ei itse sanonut olevansa Jumala tai profeetta, eikä opettanut yliluonnollisten olentojen palvontaa.[7] Sen sijaan Buddhan opin ytimen muodostavat neljä jaloa totuutta, joiden mukaan elämään sisältyvän, halusta johtuvan kärsimyksen voi voittaa jalon kahdeksanosaisen polun avulla.[9][10]