Siili | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Eulipotyphla |
Heimo: | Siilit Erinaceidae |
Suku: | Erinaceus |
Laji: | europaeus |
Kaksiosainen nimi | |
Erinaceus europaeus |
|
Siilin levinneisyys. |
|
Katso myös | |
Siili eli eurooppalainen siili (Erinaceus europaeus) on siilien (Erinaceidae) heimoon kuuluva piikikäs nisäkäslaji. Se on yöeläin, jota esiintyy Länsi-Euroopassa sekä Pohjois-Euroopan lauhkeimmissa osissa. Suomessa laji elää aina Perämeren pohjukassa asti, satunnaisesti pohjoisempanakin. Sitä tavataan niittyjen reuna-alueilla ja kulttuuriympäristöissä, joissa on sopivasti suojaisia pesäpaikkoja.
Täysikasvuinen siili on noin 20–30 senttimetriä pitkä ja painaa 0,4–1,2 kilogrammaa. Se elää keskimäärin kolmen tai neljän vuoden ikäiseksi. Suurimmassa osassa Eurooppaa siili viettää talven horroksessa, joka Suomessa kestää kuudesta seitsemään kuukautta. Sukukypsyyden siili saavuttaa syntymisensä jälkeisenä talvena, ja sen kiima-aika alkaa heti horroksen jälkeen. Poikueeseen kuuluu 2–10 poikasta. Siili on kaikkiruokainen ja syö etenkin hyönteisiä ja pieniä selkärankaisia. Sillä ei juurikaan ole luonnollisia vihollisia, sillä siili puolustautuu menemällä kerälle, jolloin siitä muodostuu käytännössä piikikäs pallo. Mäyrän tiedetään pystyvän aukaisemaan kerällä olevan siilin.
Siili on silmälläpidettävä laji, sillä se on harvinaistunut monin paikoin. Harvinaistumisen syytä ei tiedetä, mutta sen uskotaan liittyvän sopivien elinympäristöjen vähenemiseen. Ihmisen mukana siili on levinnyt Uuteen-Seelantiin, jossa sitä pidetään haitallisena vieraslajina. Siilin nahkaa on Euroopassa käytetty aikoinaan villan karstaamiseen, mutta esimerkiksi ravintoeläimenä se on harvinainen. Euroopassa siiliä ei saa pitää lemmikkieläimenä, mutta pihasiileistä on tullut monille miltei lemmikin tapaisia eläimiä.