Simo | |
---|---|
sijainti |
|
Sijainti | |
Maakunta | Lapin maakunta |
Seutukunta | Kemi-Tornion seutukunta |
Kuntanumero | 751 |
Hallinnollinen keskus | Simon asemanseutu |
Perustettu | 1865 |
Pinta-ala ilman merialueita |
1 466,55 km² 54:nneksi suurin 2022 |
Kokonaispinta-ala |
2 085,60 km² 43:nneksi suurin 2022 [1] |
– maa | 1 446,59 km² |
– sisävesi | 19,96 km² |
– meri | 619,05 km² |
Väkiluku |
2 790 224:nneksi suurin 31.10.2024 [2] |
– väestötiheys | 1,93 as./km² (31.10.2024) |
Ikäjakauma | 2020 [3] |
– 0–14-v. | 13,5 % |
– 15–64-v. | 51,7 % |
– yli 64-v. | 34,8 % |
Äidinkieli | 2023 [4] |
– suomenkielisiä | 98,9 % |
– ruotsinkielisiä | 0,2 % |
– muut | 1,0 % |
Kunnallisvero |
9,40 % 60:nneksi suurin 2024 [5] |
Kunnanjohtaja | Vivi Marttila[6] |
Kunnanvaltuusto | 17 paikkaa |
2021–2025[7] • Kesk. • PS • Vas. • Kok. |
9 3 3 2 |
www.simo.fi |
Simo on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan lounaisosassa Pohjois-Pohjanmaan maakunnan rajalla Perämeren rannikolla, nelostien varrella. Kunnassa asuu 2 790 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 2 085,60 km², josta 619,05 km² on merialuetta ja 19,96 km² sisävesistöjä.[1] Väestötiheys on 1,93 asukasta/km². Simon läpi virtaa Simojoki. Simoa lähimmät kaupungit ovat Kemi, Tornio, Haaparanta ja Oulu. Naapurikuntia ovat Ii, Kemi, Keminmaa, Ranua ja Tervola. Simo on tunnettu myös Simojokisuun merkittävistä maisema-alueista.
Vaikka kunta kuuluukin Kemi–Tornion seutukuntaan, se on poikkeuksellisesti liittynyt osakkaaksi myös Oulunkaaren seutukuntaan sosiaali- ja terveystoimen osalta.[8]
Simo koostuu monista pienistä kyläyhteisöistä. Simon nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa myöhempää empiretyyliä edustava, vuonna 1846 valmistunut Simon kirkko sekä jääkäreiden etappireitistä ja vuoden 1916 Simon kahakasta muistuttava jääkärikämppä patsaineen.
Vuonna 2015 Kemin kaupunki sekä Keminmaan ja Simon kunnat neuvottelivat yhdistymisestä uudeksi Kemin kaupungiksi. Liitoksen oli tarkoitus toteutua vuoden 2017 alusta.[9] Kemin ja Simon kunnanvaltuustot hyväksyivät yhdistymisehdotuksen, mutta Keminmaan valtuusto hylkäsi sen.[10]