Sissisota

Sissisota on pienten hajanaisten aseistettujen joukkojen taistelua vihollista vastaan yllätyshyökkäyksin, joilla isketään pelkästään heikkoihin kohtiin kuten pieniin ryhmiin ja huoltoon. Yleensä sitä käydään sissien omassa kotimaassa määrällisesti ylivoimaista perinteistä armeijaa vastaan. Sissisodan logiikkana on kuluttaa ja heikentää vastustajan voimaa ja sitoa sen joukkoja, mutta samalla vältellä avointa taistelua. Menestys on pitkälti riippuvainen siviiliväestön tuesta. Sissit eivät yleensä taktiikallaan voita sotaansa, vaan pyrkivät laajentamaan sen tavanomaiseksi sodaksi.

Sissisota on ollut sodankäynnin muotona ihmiskunnan alkuajoista lähtien, mutta käsitteenä se on yleisesti tunnettu vasta 1900-luvun sotien, kuten esimerkiksi Afganistanin sodan ja Vietnamin sodan jälkeen. Kummassakin sodassa sissit olivat ajamassa miehittäjää pois maasta menestyksekkäästi. YK:n lisäpöytäkirja vuodelta 1977 rinnastaa sissit tietyin varauksin sotilaisiin.

Kiinan kommunistista vallankumousta johtaneen Mao Zedongin mielestä sissiliike on kuin kala vedessä: sitä pitää ruokkia ulkopuolelta ja se tarvitsee puhdasta vettä ja happea (=kansan tukea).^[1] Esimerkki epäonnistuneesta sissisodasta oli Che Guevaran yritys aloittaa vallankumous Boliviassa. Kansa ei tukenut kommunistisissejä, ja armeija onnistui kukistamaan sissiliikkeen alkuvaiheessaan. Toinen esimerkki oli Viron metsäveljien sissisota neuvostomiehittäjiä vastaan 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa: Neuvostoliitto nujersi kapinan käyttäen apunaan väestösiirtoja ja kollektivisointeja.

Useimmissa kielissä sisseistä käytetään espanjankielistä sanaa "guerrilla", joka alkoi levitä espanjalaisten vapauttaessa alueitaan Napoleonin vallasta vuosien 1807–1814 aikana. Se on johdos sanasta "guerra", sota. Suomen kielen "sissi" on tarkoittanut aiemmin esimerkiksi rosvoa, maankiertäjää ja vakoilijaa. Sen alkuperä saattaa olla venäjän sanassa "shish", tienkulkija.

1. ↑ Seppänen 1971.