Soluteoria on biologiassa solujen ominaisuuksia kuvaava tieteellinen teoria. Nämä solut ovat kaikkien eliöiden rakenteellisia ja toiminnallisia perusyksiköitä. Soluteoria sai alkunsa vuosina 1838 ja 1839, kun Matthias Schleiden ja Theodor Schwann ehdottivat, että kaikki eliöt rakentuvat soluista.
Schleiden tutki kasveja mikroskoopilla ja julisti vuonna 1838, että kasvit kasvoivat, kun ne tuottivat uusia soluja. Uusien solujen hän arveli syntyvän vanhojen solujen ytimissä.[1] Seuraavana vuonna Schwann laajensi teorian koskemaan myös eläimiä ja totesi, että kaikki elävä muodostuu soluista.[2]