Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähde on vain Kiinan yritysten määrälle. |
Osa artikkelisarjaa |
Sosialismi |
---|
Osa artikkelisarjaa |
Talousjärjestelmät |
---|
Pääsuuntaukset |
Sosialistinen markkinatalous on talousjärjestelmä, jossa pyritään saamaan tuotantovälineet valtion haltuun, kuitenkin ylläpitäen kannustimia, jossa hinnanmuodostusta säätelevät vapaa kysyntä ja tarjonta. Se on kompromissi suunnitelmatalouden ja markkinatalouden välillä. Siinä yritykset ovat julkisessa omistuksessa, mutta tuotantoa ja kulutusta ohjaavat markkinavoimat valtion suunnitelmien sijasta.
Sosialistisessa markkinataloudessa valtio omistaa useita tärkeimpiä voimavaroja ja käyttää päätöksenteossaan keskussuunnittelua[1]. Järjestelmässä käytetään rahallisia kannustimia tehokkuuden edistämiseksi valtion työntekijöiden keskuudessa.[2][1]
Sosialistista markkinataloutta on kokeiltu muun muassa Kiinan kansantasavallassa ja Valko-Venäjällä. Aikaisemmat kehitetyt mallit olivat Enrico Baronen (1908) ja Oscar R. Langen (1936). Muita sosialistisen markkinatalouden kokeiluja olivat Jevsei Libermanin Neuvostoliitossa ja Erich Apelin Saksan demokraattisessa tasavallassa 1960-luvun alussa. Unkarissa tutustuttiin markkinasosialismiin ”gulassikommunismin” nimellä sekä Tšekkoslovakiassa ja Jugoslaviassa 1970- ja 1980-luvuilla. Myös Vietnam ja Laos ovat kutsuneet itseään markkinasosialismin järjestelmiksi. Nykyisin termillä on vain vähäinen merkitys.
Ensimmäinen markkinasosialismin kokeilu Neuvostoliitossa toteutettiin Uusi talouspolitiikka eli NEP-politiikkana 1920-luvulla. Markkinasosialismia kokeiltiin myös perestroikan aikana.