Speed metal

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: ”Speed metalia” käytetään usein ”thrash metalin” synonyyminä. Tarvittaisiin lähde sille, että tällainen genre on ylipäätään olemassa ja sillä on vakiintunut, thrash metalista erillinen merkitys.

Speed metal
Alkuperä	NWOBHM, hardcore punk
Alkuperämaa	Yhdistynyt kuningaskunta  Yhdysvallat
Kehittymisen ajankohta	1970-luvun alku - 1980-luvun loppu
Tyypillisiä soittimia	sähkökitara, basso, rummut, laulu
Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia	thrash metal, power metal, neoklassinen metalli, black metal, death metal
Infobox OK

Speed metal on San Franciscossa 1980-luvun alussa syntynyt metallimusiikin tyylisuunta, jonka esimuotoja on jälkikäteen tunnistettu jo 1970-luvun rockmusiikissa. Varhaisimpia speed metalia ennakoineita kappaleita olivat muun muassa Deep Purplen vuoden 1972 albumilla Machine Head julkaistu kappale ”Highway Star” ja Queen-yhtyeen vuoden 1974 kappale ”Stone Cold Crazy”. Speed metal on raskassointista musiikkia, joka soitetaan erittäin nopeassa tempossa. 1980-luvulla monet rockmusiikin harrastajat ja jopa perinteisen heavy metalin kuuntelijat kokivat speed metalin liian hyökkääväksi ja rajuksi musiikiksi.

Speed metal -termiä on käytetty jo vuonna 1981, kun Jeff Dahlin Powertrip-yhtye julisti levynsä takakannessa: ”L.A. Hardcore Speed Metal Rules!” Jo aikaisemmin, vuonna 1973, Iggy Pop käytti samaa nimitystä kuvaamaan The Stoogesin musiikkia.^[1] Tosin sanalla ”speed” on näissä tapauksissa saatettu viitata lähinnä amfetamiiniin eikä niinkään musiikin tempoon.

Speed metalin rinnalle syntyi pian käsite thrash metal. Näiden välillä ei ole selkeää rajaa. Asiaa on yritetty määritellä siten, että thrash metal on speed metaliakin raskaampaa, äärimmäisempää ja aggressiivisempaa musiikkia joka on muusikillisesti lähempänä raskaimmissa tapauksissa jopa death metallia. 1980-luvulla luokiteltiin useita yhtyeitä speed metal -tyyliin kuuluviksi, vaikka ne nykyään kuuluvat thrash metal -luokkaan. Thrash metal oli hieman speed metallia raskaampaa ja nopeampaa, mutta yleisesti ottaen 1980-luvulla speed- ja thrash metal olivat lähinnä synonyymeja.

Speed metalissa erottuu enemmän perinteiseen heavy metalin vaikutteita. Joissakin thrash metal -yhtyeissä laulajalla on tapana ”rääkyä” tai ”öristä”, kun taas speed metalissa turvaudutaan useammin puhtaaseen lauluun korkeita kirkaisuja hyödyntäen. Thrash metal on yleensä myös synkkätunnelmaista, kun taas speed metal -kappaleiden sanoitukset ovat toisinaan humoristisia ja hyväntuulisia. Käytännössä speed metalia ja thrash metalia on kuitenkin usein käytetty synonyymeinä.

Useat thrash metal -yhtyeet soittavat myös speed metallia ja toisinpäin.

1980-luvun puolivälissä speed metal nousi suosioon Länsi-Saksassa, jossa se pian risteytettiin perinteiseen heavy metaliin. Tästä tyylisuunnasta muovautui myöhemmin power metal.

Speed metal oli 1980-luvun lopulla suosittua myös Suomessa, mutta 1990-luvulle tultaessa speed metal vähitellen väistyi uudempien heavy metal -tyylien tieltä.

1. ↑ Joel McIver: ”Totuus thrashmetallin synnystä”, Justice For All: The Truth About Metallica, s. 83. Gettysburg: Like, 2004. ISBN 952-471-618-6