Stalingradin rintama

Puna-armeijan rintamat toisessa maailmansodassa

Baltian rintamat

Baltian rintama

1. Baltian rintama

2. Baltian rintama

3. Baltian rintama

Brjanskin rintama

Luoteisrintama

Orjolin rintama

Valko-Venäjän rintamat

Valko-Venäjän rintama

1. Valko-Venäjän rintama

2. Valko-Venäjän rintama

3. Valko-Venäjän rintama

Keskustan rintama

Kurskin rintama

Lännen rintama

Ukrainan rintamat

1. Ukrainan rintama

2. Ukrainan rintama

3. Ukrainan rintama

4. Ukrainan rintama

Arorintama

Etelän rintama

Lounaan rintama

Voronežin rintama

Reservirintama

Kaukoidän rintamat

Kaukoidän rintama

1. Kaukoidän rintama

2. Kaukoidän rintama

Transbaikalin rintama

Moskovan rintamat

Moskovan puolustuslinja

Moskovan reservirintama

Možaiskin puolustuslinja

Kalininin rintama

Reservirintama

Pohjoiset rintamat

Karjalan rintama

Leningradin rintama

Pohjoinen rintama

Olhavan rintama

Kaukasuksen rintamat

Kaukasuksen rintama

Pohjois-Kaukasuksen rintama

Transkaukasian rintama

Krimin rintama

Stalingradin rintamat

Donin rintama

Kaakon rintama

Stalingradin rintama

Stalingradin rintama oli puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka perustettiin heinäkuussa 1942 kun 1., 5. ja 7. armeija siirrettiin reservistä Stalingradiin ja uudelleennimettiin 64., 63. ja 62. armeijaksi. Nämä armeijat muodostivat 12. heinäkuuta perustetun uuden rintaman ytimen.^[1] 28. syyskuuta Stalingradin rintama nimettiin uudelleen Donin rintamaksi ja annettiin kenraalieversti Konstantin Rokossovskin komentoon. Sen rintamavastuuta myös pienennettiin luomalla uusi Lounaan rintama Donin rintamalinjan länsipuolelle kenraali Nikolai Vatutinin komentoon. Samalla Andrei Jerjomenkon komentama Kaakon rintama nimettiin Stalingradin rintamaksi.^[2] 31. joulukuuta 1942 Stalingradin rintama uudelleennimettiin Etelän rintamaksi.^[3]

Syyskuussa 1942 Stalingradin taistelun alkaessa Stalingradin rintama koostui 51., 62., 63. ja 57. armeijasta, joihin kuului 4 931 tykkiä ja 455 panssarivaunua.^[4] Stalingradin rintama osallistui kenraali Jerjomenkon komennuksessa operaatio Uranukseen, missä se osallistui Saksan 6. armeijan motitukseen Stalingradin kaupungin ympäristöön. Stalingradin rintama osallistui myös Erich von Mansteinin johtaman 6. armeijan pelastusyrityksen pysäyttämiseen.^[5]

1. ↑ LookSmart's FindArticles - Movement to contact and commitment to combat of reserve fronts (Arkistoitu – Internet Archive) Military Thought, April-June, 2004, by Ye.I. Malashenko
2. ↑ The Stalingrad Battle Volgogradin kaupunki. Viitattu 2.4. 2007. (englanniksi), Calendar september 1942 users.pandora.be. Arkistoitu 22.2.2007. Viitattu 2.4. 2007. (englanniksi)
3. ↑ Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten stalingradbattle.nl. Arkistoitu 28.2.2007. Viitattu 3.4. 2007. (hollanniksi)
4. ↑ Dragos Pusca & Victor Nitu: The Battle of Stalingrad - 1942 Dragos Pusca & Victor Nitu. Viitattu 2.4. 2007. (englanniksi)
5. ↑ Antill, Peter, (2 April 2006), Andrei Ivanovich Yeremenko, [1]