Stalinin vainot olivat poliittisia vainoja ja puhdistuksia, jotka alkoivat Neuvostoliitossa 1930-luvun lopulla Josif Stalinin valta-aikana ja kohdistuivat vastavallankumouksellisiin ja kansanvihollisiin. Varsinainen niin sanottu suuri puhdistus (ven. Большая чистка, Bolšaja tšistka) ajoittui vuosiin 1936–1938, jolloin Nikolai Ježov toimi NKVD:n johtajana. Aikakautta on hänen mukaansa nimitetty myös ježovštšinaksi (ven. ежо́вщина). Vuosien 1936–1938 vainot toimeenpantiin, koska kommunistinen puolue haluttiin puhdistaa vieraista ja epäluotettavista aineksista, mutta ne toteutettiin ilman selkeää suunnitelmaa.[1] Ne kohdistuivat epämääräisesti rajattuihin ihmisryhmiin, ja ne toteutettiin huolimattomasti, mutta Vladimir Leninin oppien mukainen epäluotettavista jäsenistä puhdistettu Neuvostoliiton kommunistinen puolue otti kuitenkin Stalinin ja NKVD:n toteuttamien puhdistuspäätösten avulla itselleen ehdottoman vallan Neuvostoliitossa.[2]
Koska salaisen poliisin arkistot ovat edelleen salaisia, vainojen uhrien määrästä ei ole tarkkoja tietoja. Vähimmillään uhriluku on arvioitu miljoonaksi teloitetuksi ja enimmillään 30 miljoonaksi rikollisen terrorin uhriksi.[3] Joissakin lähteissä luku on 1,5 miljoonaa,[4] ja pidätettyjen määrä 7,5–14,0 miljoonaa, joista tuntematon määrä kuoli keskitysleireillä.[5] Vainot loppuivat 10.–21. maalikuuta 1939 pidetyn puolueen 18. edustajakokouksen jälkeen.[6] Suomalaisia karkotettiin Neuvostoliitossa valtaosin 1930–1940-luvuilla. Yli 100 000 karkotetusta suurin osa oli inkerinsuomalaisia.[7] [8]
<ref>
-elementti; viitettä :%
ei löytynyt