Substanssi eli perusaines on filosofiassa perinteisen ontologian käsite, jolla tarkoitetaan pysyvää itsenäistä oliota.[1] Substanssi on olio, joka voi olla olemassa itsenäisesti, muista olioista riippumatta.
Substanssiteoria (joskus substraattiteoria) on ontologinen teoria olioiden luonteesta. Sen mukaan substanssi on erillinen sen ominaisuuksista.
Substanssi on usein määritelty sellaiseksi olion keskeiseksi ominaisuudeksi, jonka hävitessä myös kokonaisuus häviäisi. Esimerkiksi poikamiehen substanssi on naimattomuus, sillä naimisissa oleva poikamies ei olisi poikamies. Substanssin vastakohtana pidetään aksidenssia, joka vaatii jonkun substanssin ollakseen olemassa, ja joka voi muuttua ilman, että substanssi katoaa. Esimerkiksi poikamiehelle on poikamieheyden kannalta yhdentekevää, onko hän punatukkainen vai ei.
Arkikielessä ja luonnontieteissä substanssilla tarkoitetaan usein ainesta. Substanssi on usein, kuten Aristoteleella ja erityisesti John Lockella, yhdistynyt substraatin (hypokeimenon) käsitteen kanssa. Näitä merkityksiä ei kuitenkaan tule sekoittaa substanssiin entiteettien luokan merkityksessä.[2]