Suomen sota

Suomen sota
Osa Napoleonin sotia
Päivämäärä: 21. helmikuuta 1808 – 17. syyskuuta 1809 Paikka: Suomi ja Länsipohja Casus belli: Ruotsin pakottaminen mannermaansulkemukseen Tilsitin sopimuksen mukaisesti Lopputulos: Venäjän voitto, Suomi Venäjän vallan alle. Taistelut Suomen maaperällä päättyivät lopullisesti 17. syyskuuta 1809 Haminassa laadittuun rauhansopimukseen. Aluemuutokset: Ruotsi menetti Suomen, Ahvenanmaan, osan Lapista ja osan Länsi-Pohjanmaata, josta muodostui Suomen suuriruhtinaskunta, autonominen valtio, joka oli suoraan Venäjän valtakunnan alaisuudessa. Vaikutukset: Kustaa IV Aadolf joutui luopumaan kruunusta, ja Ruotsin tosiasialliseksi hallitsijaksi nousi marsalkka Jean-Baptiste Bernadotte.
Osapuolet
Venäjän keisarikunta Ranskan ensimmäinen keisarikunta  Tanska-Norja	Ruotsi  Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
Komentajat
Aleksanteri I Aleksei Araktšejev Friedrich Wilhelm von Buxhoevden Bogdan von Knorring Michael Barclay de Tolly Pjotr Bagration Nikolai Kamenski Pavel Andrejevitš Šuvalov Jakov Kulnev	Kustaa IV Aadolf Kaarle XIII Wilhelm Mauritz Klingspor Carl Johan Adlercreutz Georg Carl von Döbeln Johan August Sandels Carl Olof Cronstedt Eberhard Ernst Gotthard von Vegesack
Vahvuudet
1808: noin 24 000 sotilasta sodan alussa[1][2] 1809: lopussa yli 55 000 sotilasta	1808: noin 13 000 suomalaista sotilasta noin 8 000 ruotsalaista sotilasta[2] 1809: lopussa yli 36 000 sotilasta
Tappiot
Ainakin 10 000 kaatui taisteluissa. Ei tietoa muista tappioista.[2]	Ainakin 7 000, joista puolet oli Suomesta kotoisin, kaatui taisteluissa. Yhteensä 20 000 kuollutta, mukaan lukien sairauksiin kuolleet. Siiviiliväestön tappiot tuntemattomia, mutta on näyttöä, että siviilejä kuoli sodanaikana eri sairauksiin, joka aiheutti väestön pienenemisen tietyillä alueilla. Esimerkiksi Oravaisten väestö väheni 1 658 henkilöstä 1 550 henkilöön vuosina 1805–1810.[2]
Kaatuneissa ainoastaan taisteluissa kuolleet. Valtaosa kuolleista menehtyi kuitenkin huonoon huoltoon.

Suomen sota oli Venäjän ja Ruotsin välinen sota, joka käytiin vuosina 1808–1809 osana Napoleonin sotia.^[3] Sodan syynä oli Venäjän ja Ranskan 7. heinäkuuta 1807 Tilsitissä solmima rauha. Ranska antoi Venäjälle suostumuksensa Suomen valtaukseen, mikä teki Venäjästä Ranskan liittolaisen. Venäjän tehtävänä oli Suomeen hyökkäämällä pakottaa Ruotsi liittymään mannermaasulkemukseen, kauppasaartoon, jolla Ranska olisi voinut vahvistaa asemaansa merivalta Britanniaa vastaan.

Sodan seurauksena Ruotsin itäiset läänit eli Suomen alue liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa ja samalla näiden hallinto järjestettiin autonomian pohjalle, Suomen suuriruhtinaskunnaksi. Venäjällä ei ollut vielä ennen sotaa aikomusta liittää Suomea osaksi keisarikuntaa, sillä sodan syynä oli vain Ruotsin pakottaminen kauppasaartoon Britanniaa vastaan, minkä toteuduttua Suomen miehittäminen voitaisiin lopettaa. Päätös Suomen tulevaisuudesta tehtiin kuitenkin pian sodan alettua, maaliskuun 1808 aikoihin. Venäjän pääkaupunki Pietari oli vaarallisen lähellä Ruotsin itärajaa, joka kulki vuoden 1743 jälkeen Kymenlaaksossa. Liittämällä Suomen alueisiinsa Venäjä sai suojaa Pietarille ja Suomenlahden merenkululle. Osasyynä oli myös Viaporin merilinnoitus, joka saattaisi muodostua uhaksi Venäjälle Britannian ja Ruotsin laivastojen mahdollisena hyökkäystukikohtana Pietaria tai Baltian rannikkoa vastaan.

1. ↑ Osmonsalo 1947: 105.
2. ↑ ^{a b c d} Finska Kriget 1808–1809, ISBN 13: 978-91-518-4101-4
3. ↑ Harri Rinta-aho, Marjaana Niemi, Päivi Siltala-Keinänen & Olli Lehtonen: Historian Tuulet 7, s. 9. Otava, 2004.