Suomi oli 1920-luvulla runsaan kolmen miljoonan asukkaan maatalousyhteiskunta ja nuori itsenäinen tasavalta. Vuosikymmen oli Suomessa merkittävää eheytymisen aikaa, jolloin sisällissodassa kahtiajakautunut kansa pyrittiin sosiaalisin uudistuksin eheyttämään.[1] Sisällissodasta poiketen 1920-luvulla vapaamieliset porvarit ja maltilliset sosiaalidemokraatit tekivät sopuisaa yhteistyötä, jonka seurauksena toteutuivat muun muassa oppivelvollisuus- ja uskonnonvapauslaki.
Kaksikymmentäluku merkitsi suomalaisten mielissä kokonaisuudessaan voimakasta ja dynaamista uudistumisen vaihetta.[2] Vuosikymmen oli modernismin aikaa, jolloin ihmiset kokivat elävänsä jonkinlaisessa välitilassa matkalla vanhasta uuteen. Modernia kaupunkielämää luonnehtivat muuttunut elämärytmi, rahan ja kulutuksen keskeisyys, populaariviihde ja lisääntynyt psyykkinen ärsytys.[2] Kirjallisuus, musiikki ja elokuvat tarjosivat uudenaikaisen ja vaihtoehtoisen maailman korostaen epäsovinnaisuutta ja vastakkaisuutta 1800-luvun lopun arvoille.[3] Bruttokansantuote nousi, sekä muun muassa autot ja radiot alkoivat yleistyä. Uutta Suomessa oli myös huippu-urheilu, ja vuosikymmenen ikiaikaisia urheilusankareita olivat muun muassa Paavo Nurmi ja Ville Ritola. Maailma koettiin pienemmäksi, ja kaukaisten maiden ihailu eli kaukokaipuu oli muotia.[4]
- ↑ Heikkonen, Katajamäki, Ojakoski, Väisänen: Historia - Lukion kertauskirja, s. 163. WSOY, 2007. ISBN 951-0-32441-8
- ↑ a b Onnela, 1992 s. ?
- ↑ 1920-luku: yhteiskunta, kulttuuri, arvot ja kulutus koti.welho.com. Arkistoitu 1.6.2007. Viitattu 25.4.2008.
- ↑ Sininen laulu: Suomen taiteiden tarina yle.fi.